Riippuvuus asuu meissä kaikissa


Minulla ei ole päihderiippuvuutta, peliriippuvuutta, seksiriippuvuutta tai läheisriippuvuutta (kai?). Ne tavalliset riippuvuudet kylläkin, joita ehkä sinullakin on, eli kahvi ja sokeri. Vaikka tämä kaksikko on niin perusjuttua monen suomalaisen kohdalla, niitäkin tarkastelemalla saattaa päästä jyvälle siitä, mitä riippuvuus on.

Enhän minä voi tietää, etkä varmaan sinäkään voi tietää, mitä alkoholistin pään sisällä liikkuu. Mistä se päivä koostuu kun on selvin päin. Mutta koin eräänä päivänä varsinaisen ahaa-elämyksen, ja siitä tämä kirjoitus sitten sai alkunsa.

Oli nimittäin perjantai. Minä olen yleensä vähän syönyt karkkia perjantaina, vaikka lauantai on se varsinainen karkkipäivä. No öö, lauantaina voi syödä karkkia lasten nähden, myönnetään. Mutta oli siis perjantai, ja kun tajusin, että illalla saa karkkia, tulin kovin iloiseksi ja innostuin kovasti kutittamaan tytärtäni!




Kirjassa Kosteusvaurioita oli kohta (jota en löytänyt enää), missä kerrottiin, että vanhempi oli mitä neuvokkain ja paras kun tiesi että illalla? saa viinaa. Tuona perjantaina muistin sen kohdan, ja päättelin, että ehkäpä päihderiippuvainenkin tuntee tällaisia samanlaisia ilon tunteita, kuin minä tunsin siitä, että illalla saa sokeria. Toki näitä tulee kun on jotain kivaa muutenkin tiedossa, se on kai ihmiselle ominaista. Ehkä minä olen ihan väärässä tässä, mutta luulen, että tuo tunne on vain vahvempi riippuvaisen kohdalla.

Mitä tulee sokeri-, ja kahvi- riippuvuuteen... Pää tulee kipeäksi jos ei saa kahvia, väsyttää ja "kahvihammasta porottaa" kun tekee niin mieli. Harvemmin sitä vettä tekee samalla lailla mieli. Sokeririippuvuus tekee samaa, ja tulee vielä ärtyneeksi. Väittäisin, että kahvi koukuttaa vähemmän kuin sokeri - ainakin omalla kohdallani. Kyllä se kahvikuppi pyörii minunkin päässäni pitkin päivää. Kahvinhimo on pahimmillaan aamulla ja lounaan jälkeen. 

Kun viikonloppu alkaa lähestyä, olen iloinen ja virkeä; saanhan karkkia jo kohta! Mutta sitten sen syöminen ei tuotakaan sellaista tyydytystä kuin mistä on viikon haaveksinut. Sitä ei jaksa syödä paljon, maha vain turpoaa ja tulee huono olo. Käykö alkoholistillekin näin? Ettei se viina enää olekaan niin hyvää, vaikka sitä pitää ensin himoita? Vai onko ero tavalliseen ihmiseen ja riippuvaiseen juuri siinä, että riippuvaisesta se on aina hyvää?




Alkoholisti-isäni oli riippuvainen moneen asiaan. Alkoholi oli niistä vain jäävuoren huippu. Lääkkeet olivat hänelle heikko kohta myös, hänellä oli jatkuvasti jotain lääkkeitä joita napsia. Vahvoja kipulääkkeitä kun "aina joku paikka oli kipeä", unilääkkeitä, rauhoittavia, sappilääkkeitä, sydänlääkkeitä, potenssilääkkeitä ja ties mitä muuta. Lääkkeitä kaikkeen siihen, minkä alkoholi aiheutti: Unettomuutta, rauhattomuutta, särkyä, impotenssia, ruoansulatusvaivoja... Mutta isänin söi lääkkeitä kännissäkin, ja silloin erityisesti. 

Kun hän sairastui maksakirroosiin ja joutui jättämään alkoholin, hänelle syntyi uusi riippuvuus: Veikkauksen pelit. Hän saattoi hussata omien sanojensa mukaan yhtäkkiä pari sataa euroa illan aikana nettipeleihin. Hänen lempparinsa oli Nokkapokka, jossa hän sitten haukkui ne linnut pystyyn kun ei voittanutkaan. Silti hän palasi lintujensa seuraan uudestaan ja uudestaan. 

Meillä taitaa kaikilla olla omat riippuvuutemme, jotkut opittuja tapoja, toiset ehkä geenien kautta altistavia. Sokeri on yksi pahimmista yhteiskuntamme uhista, mutta silti sokeririippuvaiset eivät ole yhtä parjattuja kuin päihderiippuvaiset. Sokeririippuvaisetkin voivat olla yksinäisiä, syrjäytyneitä, tai yhtä hyvin huippuvirassa; ahmimassa donitsia työpaikan vessassa laivaston sinisessä takissaan.

Oletko huomannut, että kun on tietoisesti ilman riippuvuuden aiheuttajaa riittävän pitkään, ei sitä tee enää mielikään?

- Meikku


PS. Tämän kurjan ja rankan blogin vastineeksi olen perustanut uuden kauneusaiheisen Kosmeettinen harha - blogin. Tervetuloa seuraamaan! 😚

Luitko jo postauksen SEKSIADDIKTIOSTA?


Kommentit

  1. Hei, kylläpä kirjoituksesi herätti ajatuksia. Voimme tulla riippuvaisiksi mistä tahansa, mikä auttaa ahdistukseen tai muihin mielenrauhan ongelmiin. Jokaisella on omansa taipumukset. Läheisriippuvuudesta on monenlaisia määritelmiä, mutta alunperin se lienee tarkoittanut juuri henkilöä, joka elää tai on elänyt jonkin vakavasti riippuvaisen henkilön vaikutuspiirissä ja sairastunut tunne-elämältään itsekin. Läheisestä ihmisestä riippuvaisuus on sen sijaan toivottavaa ja tarpeellista jollain tavoin ... minä käsitän ... siis että ... tarvitsen turvallisia ihmisiä ympärilleni ja näistä ihmisistä haluankin pitää kiinni, koska ilman heitä elämä ei ole tyydyttävää.

    Sokeriakin ihminen kuulemma tarvitsee, ainakin silloin kun pyrkii johonkin päämäärään: "makea välipala voi olla hyvä tahdonvoiman edistäjä. Kiusauksen vastustaminen on energia-intensiivistä työtä ja siinä menestyy paremmin, kun olet saanut glukoosia" kirjoittaa Matti Hakanen blogissaan http://www.modulcon.fi/2017/10/04/tahdonvoimaan-voi-vaikuttaa/

    ... tuon tiedon pohjalta olen pohtinut, että voin itseäni karkin himoissani armahtaa, kunhan se ei luiskahda jatkuvaksi ahmimiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mielenkiintoisesta kommentistasi. Täytyy vielä tuohon sokeriinkin tuumata, että sokeria on monenlaista. Jos edes vaihtaisi sen puhdistetun sokerin vaikka tummaan intiaanisokeriin, olisi se jo huomattavasti parempi!

      Poista
  2. Hei,
    kiitos hyvästä blogista. Löysin sen sattumalta.
    Olen itsekin alkoholistiperheessä elänyt lapsuuden ja käynyt niitä läpi sitten aikuisena. Alkoholistiperheessä lapsi sairastuu helposti läheisriippuvuuteen.
    Löysin esimerkin blogisi kirjoituksesta kun olit yksin kotona ja äitisi saapuessa kännissä kotiin tekeydyit muka leikkimään. Eli lapsi esittää reipasta vanhemmilleen ettei pahoittaisi tämän mieltä, tai tulisi sanomista, tai yrittää käyttäytyä niin ettei tulisi. Yrittää kaiken keinoin miellyttää vanhempaansa tai toista jonka vahvassa vaikutuspiirissä on.
    Aikuisena se voi ilmetä myös työ-elämässä työnanatajan/ ylemmän miellyttämisessä.
    Olen tämän sanan ilmiön kokeneena oppinut erillisyyttä toisten toiveista ja tarpeista.
    Kirjoitat hyvin asioista joita olen myös kokenut.
    Iho kananlihalla luen niitä, kuin toisen kerran eläneenä kaoottista lapsuutta. Erona etteivät kokemukset saa minua enää ahdistumaan vaan nostattaa hetkellisen tunteen pintaan.
    Muistoistasi saa jonkinlaisen tunteen nyanssin; Ai niin-tunteen!, jolloin ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Kiitos ja hyvää tätä päivää sinulle ja blogillesi❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Niin, liittyisikö se sitten läheisriippuvuuteen, se on minulla vähän hukassa koko termi. Tai ehkä se on vain huono nimi sille, mitä kaikkea se merkitsee. Teenhän minä sitä vieläkin, kun mies tulee töistä, ja jos vaikka olen juuri puhelinta räppäämässä. Laitan puhelimen äkkiä pois ja menen ahkerana laittamaan vaikka pyykkikonetta, ettei hän saa mainittua asiasta. Ei hän kyllä mainitsisikaan, mutta homma on syöpynyt alitajuntaani. Kiitos tästä huomiosta, en olisi tajunnutkaan itse!

      Poista

Lähetä kommentti

Jätäthän terveiset hirsitalon emännälle =)

Suositut tekstit