Alkoholistin puolison vaikea päätös: Ero vai hiljainen hyväksyminen


Joulu on jälleen tältä vuodelta juhlittu. Monelle se on tarkoittanut vanhempien tai puolison juomista. Hyvä tekosyy on joulu - ainahan jouluna on sima virrannut. Putki saattaa kestää joulusta uudenvuodenpäivään asti. Katkolle mars, että selviää tammikuulla töihin! 

Kuinka monen aikuisen alkoholistin lapsen joulu oli tänäkin vuonna pettymyksiä, pahaa oloa ja turhautumista. Tyhjiä lupauksia, humalaisia vanhempia joulupöydässä - tekohilpeyttä ja halveksuntaa. Kuinka moni pitää välimatkaa vanhempiinsa joulun jälkeen.

Moniko jätti menemättä, jätti joulun viettämättä muistellen ahdistuneina lapsuutensa jouluja. Taas tuo vuoden tärkein juhla on ohi. Juhla, johon kohdistuu liikaa odotuksia ja pettymyksiä.





 Alkoholistin puoliso kovilla

Kuinka monella alkoholistin puolisolla tuli mitta täyteen lopullisesti. Moniko hakee avioeroa tammikuussa, suunnittelee kaikessa hiljaisuudessa tulevaisuutta. Kuinka moni miettii, olisiko helpompaa lähteä itse, vai passittaa puoliso muualle. 

Yleistä on hankkia asunto salaa, ja hoitaa muutkin elämänmuutokseen liittyvät asiat salaa. Juovalle puolisolle tulee täydellisenä yllätyksenä, kun puoliso vain lähtee. On järjestänyt kaiken hänen selkänsä takana. Alkoholistipuoliso uhriutuu, ja hän hakee lohtua pullosta.

Miten alkoholistin puoliso suhtautuu siihen, että lapset elävät mukana siinä kaikessa? Tilannetta pitää tarkastella ensisijaisesti lapsen kannalta. Joillekin saattaa olla jopa yllätys, että lapsi reagoi juovaan vanhempaansa tämän puolisoaan voimakkaammin.

Katteettomia lupauksia


Jossain vaiheessa juova puoliso lopettaa juomisen hetkellisesti, ja turvautuu siihen epätoivoiseen tekoon, johon me kaikki saatamme turvautua: Katteettomiin lupauksiin. Mä lupaan että muutun! Menen hoitoon, en enää juo! Tule takaisin, kulta, en mä enää... 

Puoliso jää. Lupasihan alkoholisti mennä hakemaan apua ongelmiinsa. Toisinaan alkoholistipuoliso jopa hakeutuu hoitoon, mutta jos ei hän ymmärrä todellista syytä, miksi siellä pitää olla, ei parannusta tule. Juominen ottaa vallan ennemmin tai myöhemmin. Noidankehä on valmis. Toinen on taas lähtemässä, toinen lupaa lopettaa juomisen.

Liitto menee yhä vain pahempaan suuntaan.




Rakkaus ei lopu taikasauvaa heilauttamalla

Joskus alkoholistin puolison täytyy selvittää itselleen, miksi suhteeseen on jääty. Onko se tapa, kun pitkään ollaan oltu yhdessä. Onko se rakkaus, joka joskus voi sekoittua sääliin. Säälitkö puolisoa, joka örveltää pitkin maita ja mantuja, ja sammuu lopulta lumihankeen pissat housuissaan? Kuka huolehtisi hänestä?

Säälitkö puolisoa, joka tulee kapakasta ruikku jalkaa pitkin valuen? Ei kai noin kukaan päästä käymään? Kyllä päästää. Alkoholistin puolisot kyllä tietävät, mitä kauheuksia ovat nähneet. Siinä ne ahdistavat puolisoita yhtä lailla kuin alkoholistin lapsiakin. Kondomiin pissaaminenkin. 

Jos suhteessa ollaan rakkaudesta, se ei lopu heti eron jälkeen taikasauvaa heilauttamalla. Silloin on suurin kiusaus palata takaisin. Antaa vielä mahdollisuus. Etenkin, kun toinen vielä rukoilee vieressä. Tottumus ajaa takaisin myös. Varsinkin läheisriippuvaisia puolisoita. Pelätään tulevaa yksin, poissa tutusta parisuhteesta, niin kurjaa kuin se olikin. Vai oliko se nyt sittenkään niin kurjaa?

Rakkaus ei riitä alkoholistille.

Juominen ei lopu lupauksilla

Jäämällä suhteeseen ja palaamalla takaisin, alkoholistin puoliso mahdollistaa juomisen. Kun on joku, joka hoitaa kaikki kodin asiat, lapset, kulissit... Alkoholistin ei tarvitse kuin antaa mennä ja olla hetken "kunnolla" kun puoliso alkaa nalkuttaa. Sen hän pystyy tekemään, olemaan jopa muutaman kuukauden juomatta. Mutta sitten se alkaa taas.

Lupauksen lisäksi tarvitaan aito sitoutuminen hoitoon. Sen, että sairas itse herää sairauteensa, ja on valmis siitä toipumaan. Senkin jälkeen vaara retkahtamiseen on suuri. Yksikin retkahdus - ja taas mennään. Myös alkoholistin puolison täytyy tarkistaa omaa juomistaan, jos siihen on aihetta.

Toisinaan tapahtuu se alkoholistin ihme - raitistuminen. Mutta mitä siitä sitten seuraa? Niin kauan toivoa ei ole, jos juova puoliso ei näe ongelmaansa. 

Juovan alkoholistin lupaukset on tehty rikottaviksi. 

Kun kulissit kaatuvat 

Ensimmäinen yö omassa kodissa yksin, ilman puolisoa. Vapauttavaa. Ei enää örvellystä, väkivaltaa, vapaudenriistoa, syyttelyä. Mustasukkaisuutta. Vähän vielä epäuskoinenkin olo. Lapset ovat helpottuneita, uskaltavat jo vähän nostaa päätään ja räpytellä siipiään. Lähtevät pian rohkeina lentoon toivuttuaan. 

Sitten alkoholistipuoliso kiertelee ja kaartelee uuden asunnon ympärillä, pimpottelee. Vainoaa. Luikertelee jaloissa, tuo lahjoja. Siistii itsensä. Tuo kukkia. Sukulaiset painostavat. 

Päätös on jokaiselle itsellään - jääkö vai lähteekö.

Lukuvinkkejä:


  • Rakkaasta raitis: Vaihtoehtoja nalkuttamiselle, anelulle ja uhkailulle (Meyers, Wolfe)
  • Happotesti (Lähde)

- Meikku


Ps. Sinna kirjoittaa hienosti alkoholistin puolisona olemisesta blogissaan TornadoAlley










Kommentit

Suositut tekstit