Itsemyötätunto on sallittua!


Ystäväsi mokaa. Häntä kaduttaa ja harmittaa ihan hirveästi. Hän moittii itseään itsekriittisyyden kourissa. Sinä lohdutat: Me kaikki teemme virheitä, ja hei! Ei tuo ole maailmanloppu, kerran minäkin... Ystäväsi tuumii asiaa hetken, ja on selvästi jo paremmilla mielin.

Annas olla kun SINÄ mokaat! Kieriskelet itseinhossa, sätit itseäsi typeräksi idiootiksi joka totta kai mokaa. Enhän minä nyt tietenkään tuotakaan voinut osata kunnolla tehdä.








Millainen on itsekriittinen ihminen?

Itsekriittisyyttä on kahdenlaista: Negatiivista ja positiivista. Negatiivinen on paljolti juuri sitä, mistä me alkoholistin lapset kärsimme paljon. Ei sen tarvitse olla kuin pikku juttu, mutta mielessämme siitä tulee iso juttu. Nolo juttu, jonka muistamme hyvin pitkään. 

Rankaisemme itseämme aivan turhaan. Olemme lapsena perustaneet itsetuntomme hataralle pohjalle, eikä rakennelma ole aikuisena tasainen ja aukoton. Jokainen vastoinkäyminen pökkää itsetunnon seinäkiviä ulospäin, ja me itse puhallamme sen kritiikillämme paikoiltaan. Itsetuntoon tulee enemmän ja enemmän aukkoja, joista negatiiviset tuulet puhaltavat. 

Negatiivisesti itsekriittisinä me emme pidä itseämme kovin kummoisina ihmisinä. Olemme ikuisia epäonnistujia, emmekä näe asioiden valoisaa puolta. Ajattelemme kovin kielteisesti. 

Itsekritiikki kuuluu kyllä ihmisluontoon. Mutta jos vaaka on epätasapainossa, miten me koemme oman itsemme? Saatamme alkaa kärsiä kaikenlaisista häiriöistä. Olemme alakuloisia ja lääkitsemme vaivaa esimerkiksi syömällä herkkuja. 

Positiivinen itsekritiikki on rakentavaa. Siinä otamme vastaan itseemme kohdistuvan kritiikin, mutta ruoskan sijaan sivelemme itseämme höyhenellä. Ei, se ei ole itsekästä, vaan itselleen voi olla armollinen ja antaa anteeksi.




Itsemyötätunnon voima 

Tunnemme (yleensä) myötätuntoa toisia kohtaan. Miksi emme voisi tuntea sitä myös itseämme kohtaan? Miksi omaa itseä pitää rankaista, vaikka muita voi lohduttaa? Itsemyötätunto on sitä, kun mokatessasi kohautat hartioitasi, ja tuumit että näitä sattuu ja seuraavalla kerralla huolellisemmin. Kuulostaako itsekkäältä?

Se on itsekästä, ja sen pitää ollakin. Jos ei olisi, itsemyötätunnosta ei olisi mitään hyötyä. Mutta kysymys ei ole negatiivisesta, vaan terveestä itsekkyydestä. Siinä sinä menet sisimpääsi, mietit omia tuntemuksiasi, ajattelet tapahtunutta asiaa monelta kantilta ja annat itsellesi anteeksi. Sinä ymmärrät itseäsi. Ymmärrät tunteesi, miksi ne tulevat ja että niin voisi käydä vaikka kenelle.

Jokaisen on mahdollista vaihtaa negatiivinen itsekritiikki itsemyötätuntoon. Sillä on valtava voima elämänlaatuun. Kun osaat antaa anteeksi itsellesi, olet armollisempi myös muille. Ajattelet asioita pääsääntöisesti positiivisesti, etkä anna negatiivisille tuntemuksille liikaa valtaa.

Itsemyötätunto ei ole kuitenkaan sama kuin itsesääli, josta kirjoitan myöhemmin erillisessä blogijulkaisussa.

Sinussa on puutteita

Vasta yli kymmenen vuoden etäisyys alkoholistiperheestäni antoi minulle itsemyötätuntotaidon. Opin ymmärtämään, että jokainen ihminen on erilainen. Jokaisella ihmisellä on omat puutteet ja vahvuudet. Toinen on hyvä jossain asiassa, sinä taas olet parempi jossain muussa.

Kaikki eivät voi mitenkään olla hyviä samoissa asioissa. Jos näin olisi, ei olisi huippukirurgeja, kaikki olisivat "vain" kirurgeja, koska olisivat yhtä hyviä. On okei epäonnistua, täydellisyyttä ei ole vaikka ulkoisilla tekijöillä siihen pyrkisimme.

Täytyy ymmärtää, että esimerkiksi oman suvun perimässä toinen voi saada taitoja, joita toiselle ei suoda. Äitini on esimerkiksi loistava käsityöihminen mitä tulee neulomiseen. Pitkään olin pahoillani, etten minä osaa kutoa villasukkaa tai neuloa kovin kauniisti. En ole ompelukoneen kanssa ylimmät ystävät. Vasta isäni viimeisinä elinvuosina ymmärsin, että minun käsityötaitoni taitavatkin tulla hänen puoleltaan. En ole hyvä rättikässässä, minulta sujuvat paremmin tekniset käsityöt.

Lisäksi on hyvä tietää, että ihmisen luonne yksistään jo määrittää mitä kukin osaa tai ei osaa. Toiset taidot ovat sellaisia, joita opitaan kun harjoitellaan. Jos ei jaksa harjoitella tai kyseinen taito ei kiinnosta, et luonnollisesti siinä kovin hyvin voi loistaa.

Kaikki nämä asiat ovat auttaneet ymmärtämään, miten erilaisia me olemme. En ole looginen ihminen, joten ehkä se matematiikka ei ole vahvuuteni siksi? Tykkään kyllä laskea ja ynnään kuukauden tuloja ja menoja jatkuvasti. Minun vahvuuteni on yrittäjähenkisyys ja ilmeisesti tämä kirjoitustaito, josta olen kovin paljon saanut hyvää palautetta.

Joten ihan varmasti sinussa on puutteita siinä missä vahvuuksiakin. Yritä löytää ne, ja olet jo pitkällä. Kukaan ei ole yksistään huono. Negatiiviset ajatukset omasta itsestä johtuvat huonosta itsetunnosta, ja se taas juontaa juurensa lapsuudesta. Et ole itse syypää siihen, mutta sinulla on vastuu itsetuntosi parantamiseen.

Lupa halata

Kun sinä mokaat, kieri hetken itsesäälissä ja sen jälkeen anna itsellesi anteeksi. Tai anna anteeksi heti jos siltä tuntuu. Ymmärräthän sinä, että kaikki mokaavat, ja kaikista se tuntuu enemmän tai vähemmän karmealta.

Muistat tyhmän mokasi varmaan pitkään, koska se hävettää sinua ja ilmaisee, miten epätäydellinen olet. Niin, sinussa on puolia joista et pidä, mutta halaa itseäsi silti. Rutista oikein kunnolla, ja anna itsesi olla epätäydellinen. Minäkin olen. Mokailen jatkuvasti, päästän suustani tyhmiä asioita joita jälkiviisaana mielessäni pyörittelen. En kykene täydellisyyteen, enkä jaksa välittää.


Minä olen ihana!


Jos sanon typeryyksiä, korjaan tilanteen jos se sitä vaatii. Tai tuudittaudun ajatukseen, että ehkä se toinen kuitenkin ymmärsi mitä tarkoitin. En piiskaa itseäni enää niin voimakkaasti kuin kymmenen vuotta sitten.

Negatiivisesta itsekritiikistä on kyllä hyvin vaikea päästä irti. Tarvitaan paljon positiivisia kokemuksia ja elämäniloa että siinä onnistuu. Haaveiden toteutumista, onnistumista. Itsemyötätuntotaitoja voi myös harjoitella vaikka mindfulnessin avulla. Löysin myös mielenkiintoisen TESTIN aiheesta. Minä sain itsemyötätuntopisteiksi 3.75: Olet hyvin itsemyötätuntoinen. No, kiikun kaakun rajallahan tuo oli.

Aiheesta on myös kirjallisuutta, esimerkkinä nyt mainittakoon Kristin Neff:n Itsemyötätunto.

Voisinkin antaa sinulle tehtävän: 

Kirjoita paperille kaikki vahvuutesi joita mieleen tulee. Kysy sitten kumppaniltasi tai muulta läheiseltäsi, mitä heille tulee sinusta mieleen. Sanovatko he samoja asioita?

Teen tehtävän myös itse, ja palaan siihen viikkokirjeessä. Jos et vielä kuulu sähköpostilistalleni, käy liittymässä vasemman sivupalkin lomakkeelta tai täytä pop up-lomakkeeseen tietosi. 😊

Palaamme jälleen viikon päästä.


- Meikku


Ps. Oletko jo lukenut kirjoitukseni kritiikin sietokyvystä?








Kommentit

  1. Ankarasta lapsuudesta kasvaa usein itseankaria ihmisiä. Epäonnistumisen pelko kun imetään jo äidinmaidosta, ja myöhemmin sitä ruokkivat moitteet. Aikuisena voi onneksi jo valita miten uskaltaa suhtautua epäonnistumisiin; pieninä maailmanloppuina, vai todisteena, että uskalsi sentään yrittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Näin se tosiaan on. Toisinaan aikuisena asiaa ei välttämättä edes osaa ajatella, että osaisi tehdä sen korjaamiseksi mitään. Sitten sitä pidetäänkin vain luonteenpiirteenä.

      Poista

Lähetä kommentti

Jätäthän terveiset hirsitalon emännälle =)

Suositut tekstit