Alkoholisti-isä aiheuttaa häpeää


Alkoholistin lapsi tuntee musertavaa häpeää monissa tilanteissa. Suurin häpeän tunne lienee julkisella paikalla alkoholistivanhemman nolatessa perheensä. Pientä lasta alkaa nolottaa jo hyvin aikaisessa vaiheessa, kun hän tulee tietoiseksi mitä ympärillä tapahtuu.

Raskas häpeän taakka


Kaikki sitä häpeää tuntee joskus. Alkoholistit ja miksipä kuka tahansa humalassa esiintyvä vanhempi saattaa helposti lapsensa tuntemaan hirvittävää häpeää, eikä se todellakaan ole myötähäpeää!

Olkoon kyseessä vaikka tangomarkkinat tai mikä tahansa tapahtuma, jossa yleisesti humallutaan. Kännissä sitä ollaan niin vitsikkäitä ja nerokkaita, eikä tarvitse jurottaa. Estot katoavat ja voi huoletta päästellä suustaan vaikka mitä sammakoita. Varmaan sitä nyt lapsikin nauraa, kun on niin hauska juttu. Vaan lapsipa katoaa paikalta vähin äänin häpeämään vanhempansa toimia.

Eipä ole ensimmäinen kerta, kun lapsi joutuu pyytämään anteeksi vanhempansa käytöstä.





Alkoholisti-isäni oli kerran järvellä remusakkinsa kanssa. Äitini oli mukana. Minä olin siellä myös, mutta lähdin kotiin paljon ennen heitä. Kyseinen uimaranta oli samalla leirintäalue ja virkistyskeskus, siellä oli siihen aikaan suosittu vesiliukumäki.

Kuinka ollakaan, isäni ja muut olivat keksineet mennä laskemaan liukumäestä. Se oli suljettu, ja totta kai maksullinen. He olivat kiivenneet vastavirtaan ja laskeneet vaatteet päällä liukumäestä mulahtaen vesialtaaseen. Tämä tapahtui yöllä kun tavalliset ihmiset jo olivat nukkumassa. Minäkin yksin kotona. Ja arvaas nautinko siitä kun oli oma rauha!

Kyseisellä järvellä järjestettiin tansseja usein. Vanhempani menivät tanssimaan myös. Valssia vedettiin tuhannen tomussa. Isälläni julmetun kokoiset kumisaappaat jalassa, äitini niin humalassa, ettei pystyssä pysynyt. Toiset joutuivat varomaan ja väistelemään heitä jatkuvasti. Minä seurasin tilannetta häpeissäni kauempaa.

Olen ohimennen asiasta kirjoitellutkin postauksessa Kesäpäivä Kalajärvellä.







Häpeä on teininä pahinta

Murrosiässä kaverit ja oma asema korostuvat. Halutaan olla samanlaisia, yhtä cool kuin kaveri, joka on cool. Tai sitten ollaan niin itsevarmoja, että halutaan olla jotain ihan muuta kuin muut. Silloin vanhempien pitäisi tarkastella omaa olemistaan ja "pysyä kaukana teinin kavereista."

Monesti kaverit sanovat, että vähän sun vanhempi on siisti! Siitä vaan ei itse ole niin varma. No, ei minulle ole koskaan moista sanottu, mutta tiedän että näin on joidenkin kohdalla. Toiset häpeävät sitä, että vanhempi tulee osoittamaan julkisesti hellyyttään, pörröttää tukkaa tai pussaa. Ei kavereiden nähden, se on noloa. 

Rippileirillä koin pahimpia häpeän hetkiä. Tuli vierailupäivä, ja odottelin innokkaana kävijöitä. Vaari toi äitini, ja kun aidan vieressä näin hänen tulevan kännissä, juoksin täysiä mökkiin peiton alle itkemään. En halunnut hänen tulevan!! 

Joltain hän kysyi, missä olen ja rymysi sisään mökkiin. Toi karkkia ja kolikoita joita oli säästänyt pitkään. Häipyi onneksi hyvin äkkiä. Muut nauttivat vieraidensa läsnäolosta, minä häpesin äitini maanrakoon. Pahinta oli juuri se, että muut näkivät. Ehkä ei tuo kännivierailu kenellekään silti yllätyksenä tullut. Jotenkin sitä vain aina jaksoi toivoa ihmettä...

Häpeäminen jatkuu aikuisena alkoholistin lapsena

Se muuttaa muotoaan. Kun ei enää kehtaa hävetä vanhempiaan, on alkanut hävetä itseään. Häpeää sitä, ettei osaa olla sosiaalisissa tilanteissa "oikein". Häpeää sitä, että on kulmakarvat nyppimättä, epäsiistit vaatteet päällä, rikkinäiset kengät, pöljännäköinen tukka... Mitä milloinkin.

Sosiaalisista tilanteista olen kirjoittanut myös aiemmin postauksen alkoholistin lapsi sosiaalisissa tilanteissa. En muuten tiennyt tuolloin, että kysymys oli lähinnä sosiaalisten tilanteiden pelosta. 

Sosiaalisten tilanteiden pelossa sitä ajattelee tosi paljon sitä, mitä muut ajattelevat sinusta. Ei uskalla välttämättä mennä vilkaaseen porukkaan, tai sitten paikkaan jossa on mahdollisuus joutua huomion keskipisteeksi. Sitä yritetään välttää hinnalla millä hyvänsä. Parisuhteessakin alkoholistin lapsen puoliso saattaa miettiä, mikä tuon käytöksen takana on. Aiheesta voit lukea lisää TÄÄLTÄ

Lasten kautta eläminen

Köyhä lapsuus ja puutteelliset varusteet lisäävät sitä, että lapsuutta aletaan elämään uudestaan omien lasten kautta. Sitä minäkin teen, lievästi. Lapsen kautta eläminen kulminoituu tietynlaisten vaatteiden ostamiseen. 

Tyttäreni oli kaverinsa syntymäpäivillä, ja heti huomioin että toisilla oli kauniit mekot päällään. Meillä oli tytön vaatteet juuri vaihdettu kokoa suurempaan, eikä kauniita mekkoja ollut kaapissa juuri tällä hetkellä yhtäkään. Mitä miettii alkoholistin lapsi? Toivottavasti tyttö ei häpeä itseään! Hänellä oli kyllä siistit paita ja hame, ihan riittävät synttäreille. Mutta silti.




En minä ääneen mitään sanonut, enkä kehunut kenenkään mekkoa, ettei oma lapseni vain kiinnitä huomiota omaan puvustoonsa. Kyllä nämä helposti asian huomaavat, vaikka aikuiset eivät asiaan kiinnittäisikään huomiota. Synttärit menivät kyllä hienosti tästä ÄITIÄ harmittavasta seikasta huolimatta. 

Sallin itselleni tuon vaatteiden ostelun. Se ei ole mikään iso pahe, etenkään kun se ei hallitse elämistä. Se antaa minulle kylläkin suurta nautintoa. Itselleni en osta, kuin harvoin. Ehkä pitäisi?

Olenkin alkanut käyttämään palvelua, jonka avulla saan rahaa takaisin ostoksistani. Olen rekisteröitynyt Bonuswayn asiakkaaksi, ja se toimii vähän samalla periaatteella kuin esimerkiksi S-Ryhmän bonusjärjestelmä. Tämä on suomalainen yritys, joka toimi aiemmin nimellä Ostohyvitys. Ei siis mikään huijaus.

Tilaan aika paljon juuri Adlibriksestä tai Zalandolta, nehän nyt ovat tuolla Bonusway:ssa myös. Jokaisesta ostoksesta saan bonusta, jotka saa tilitettyä itselleen kun 13e:n raja on täyttynyt. Aika monta kertaa olen jo siirtänyt rahoja tilille mitä ostoksista on tullut. Tällä konstilla voin vähän paremmin taas "hyväksyä" omia ostoksiani. Köh.

Voit käydä tutustumassa Bonuswayhin TÄSTÄ. Jos rekisteröidyt, saat ensimmäisestä ostoksestasi 10 euron bonuksen, ja tulet samalla tukeneeksi Hirsitalon emäntä-blogia viidellä eurolla. Joten suuri kiitos! 

Käy lukemassa myös Köyhyys tekee materialistiseksi.

Toiset alkoholistivanhemmat aiheuttavat myötähäpeää

Jos sitä nykyään näkee kännisiä ihmisiä lapsineen, tunnen suurta myötähäpeää lapsen puolesta. Toisinaan häpeän tunteen muisto palaa voimakkaanakin mieleeni. 

Koulussa jouduin häpeämään myös omaa ymmärtämyyttäni. En aina tajunnut asioita yhtä terävästi kuin muut samalla luokallani. Nyt tiedän tuonkin johtuvan ajoittaisista oppimisvaikeuksista, joita kärsin mm. unenpuutteen vuoksi. Lisäksi ympäristön osittainen virikkeettömyys teki tehtävänsä. 

Myötähäpeän lisäksi tunnen suurta surua ja sääliä niitä lapsia kohtaan, joiden vanhemmat ovat kesällä ympäripäissään. Itse liikun harvoin paikoissa, joita heitä kohtaa, mutta ei niiltä aina voi kaupassakaan välttyä. Lisäksi olen huomannut kaupassa kyylääväni monen vanhemman kärryn sisältöä. Arvaa monessako on alkoholia? Monessa! 

Voin vain lohduttautua ajatuksella, että kaikki eivät ole alkoholisteja tai suurkuluttajia. Mutta häpeä on ja pysyy, se muuttaa vain muotoaan. 


- Meikku


Onko sinulla jokin erityisen voimakas häpeäntunne, jonka olet kokenut?





Kommentit

Suositut tekstit