Tarinoita viinan aiheuttamista vaaratilanteista


Päihteitä käyttävillä ihmisillä on suurempi riski joutua onnettomuuksiin ja vaaratilanteisiin. Alkoholisteilla on vieläpä mukanaan sitä surullisenkuuluisaa juopon tuuria. Sitä oli myös alkoholisti-isälläni, äidilläni ja riittipä sitä vielä alkoholistin lapsellekin - eli minulle.







Ajoneuvolla ajaminen humalassa on vaarallista

Nykyään lapsilla täytyy olla asianmukaiset turvaistuimet autossa. Kun minä olin pieni, ei todellakaan ollut. Olen matkustanut kerran auton takapenkillä ison pahvilaatikon päällä nukkuen. Silloin ei käynyt kuinkaan. 

Isäni ajoi autolla paljon humalassa, ja monta kertaa ojaan. Olen ollut auton takapenkillä lapsena, kun tällainen tilanne tapahtui. Isäni oli humalassa ja oli talvi. Hän ajoi ojaan autolla pienellä soratiellä matkalla mummolaan. Pehmeä luminen oja ja hiljainen vauhti antoivat anteeksi, ei käynyt kuinkaan. Autokin taisi olla laina-auto, valkoinen väriltään? Ja ellen ihan väärin muista, tämän auton omistaja on menehtynyt jo aikoja sitten - alkoholin aiheuttaman onnettomuuden seurauksena.

Kerran vanhempani olivat ajelemassa humalassa, jälleen laina-autolla. Oli talvi ja pakkasta. Auto pyörähti ympäri ja jäi katolleen ojaan. Autosta ei päässyt enää ovista ulos, ainoa reitti oli takaikkunasta. 

Isäni haki läheisestä talosta vetoapua, ja äitini meni taloon lämmittelemään. Heille tuli riita siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt jatkaa matkaa. Äitini ei enää uskaltanut mennä kyytiin, vaan lähti jatkamaan matkaa kävellen. Hän eksyi, ja hakeutui pellolla olevaan heinälatoon lepäämään. Äitini veti heinäpaaleja päälleen lämmitelläkseen. Isäni ajeli autolla tiellä edestakaisin etsien häntä. 

Äidilleni tuli kylmä pian, ja hän lähti kävelemään ladosta. Pian hän tuli talolle, josta ystävällinen talonväki hänet heitti kirkolle takaisin kotiin. Tälläkin kertaa oli juopon tuuria matkassa.

Kesälläkin isäni ajeli, vuodenajalla ei ollut mitään väliä. Kaverinsa Morris Marinalla päästelivät ja ojaan totta kai. Tällä kertaa ei säästytty ihan naarmuitta, siitä olivat veriset paperitupot ojan pohjalla todisteena. Auto tuotiin myöhemmin lommoilla ja takalasi rikkonaisena talomme pihaan muistuttamaan kännisestä autoseikkailusta.  




Äidilläni oli kerran vaaleansininen mummiska. Sillä hän kuljetti minua humalassa, minä istuin leveällä tarakalla. Silloin tällöin kaaduttiin. Eipä mitään pyöräilykypäriä ollut meillä, tietenkään! Olin nopea ja sain aina jalkani välistä pois, ennen kuin rojahdimme maahan. Se oli hänen juoppokulkuneuvonsa.

Tulella ei kannata leikkiä

Alkoholisti-isälläni tuntui olevan kaksi vetovoimaisinta elementtiä: Maa ja tuli. 

Isäni saattoi olla toisinaan huolimaton puiden polttamisen kanssa. Kerran hän laittoi liian pitkiä puita pesään, ja jätti ne valvomatta. Menivät nukkumaan. Se olikin niitä erikoisia hetkiä, kun kännissä menivät illalla nukkumaan. Yleensä näin tapahtui ryyppyputken loppupuolella.

Minä en herännyt palovaroittimen ääneen. Huoneeni ovi oli todella paksu ja painava massiivipuinen ovi, joka ei päästänyt edes savua sisään. Havahduin vasta, kun huoneeni ovi avattiin, ja sisään leijaili paksu savun katku. 

Liian pitkät puut olivat jossain vaiheessa yötä tippuneet pesästä, jonka luukku ei ollut mennyt kiinni. Siinä ne paloivat lattialla, osa oli ilmeisesti pudonnut punaiseen muoviseen punkkaan, jossa olin lapsena kylpenyt. Sitä käytettiin puiden kantamiseen. Palovaroitin oli alkanut piippaamaan, ja isäni oli herännyt ääneen.

Hän keräsi palavat puut kauhealla hädällä punkkaan ja heitti ulos lumihankeen koko punkan. Palomiehet tulivat tekemään tarkastuksen, ja saihan isäni heidänkin kanssaan jonkinlaisen riidan aikaiseksi. Lattiaan jäivät muistoksi tummat palojäljet. Onneksi lähellä ollut matto ei syttynyt.




Keväällä kerran, humalainen ihmisjoukko meidän pihassamme joivat alkoholia ja nauttivat kauniista lämpimästä kevätsäästä. Talomme nurmikko oli kasvanut pitkäksi edellisenä kesänä, ja nyt se oli keltaista, kuivaa heinää. 

Joku sytytti heinätupon palamaan. Siitä se lähti nopeasti leviämään joka puolelle ja kohti taloa. Ymmärsivät sentään huolestua ja lähteä hakemaan ämpäritolkulla vettä. Tässäkin päästiin säikähdyksellä.

Humalaisille tulee joskus riitaa

Tämä on se yleisin vaaratilanne. Alkoholi kun vaikuttaa eri tavoin eri ihmisiin, ja jossain vaiheessa ilojuomasta tulee rähinäjuomaa. Väkivallasta olen kirjoittanut blogissani jo monta kertaa: 


Isäni paini suhteellisen ahkerasti myös muiden kuin äitini kanssa. Kerran hän oli juomassa erään miehen luona, jota sanottiin "kenguruksi". Heille tuli riitaa, ja kenguru löi kävelykepillään isääni sääreen. 

Hän joutui sairaalaan, sääriluu meni poikki. Se kipsattiin, mutta hän ei jäänytkään odottamaan kipsin kuivumista, vaan karkasi sairaalasta. Tullessani kotiin, eteisestä lähti valkoinen kipsivana joka päättyi olohuoneeseen. Siinä isäni nukkui tuolilla kännissä kuin käki, kipsattu jalka pöydällä.

Tuon kipsin kanssa hän sitten heilui ja välillä keppien kanssa kaatuili kännipäissään. Välillä tuli kipeääkin, voin vieläkin päässäni kuulla ne tuskanhuudot. Mutta se parantui lopulta. 




Pahimpia olivat räkkykaverit, joiden kanssa sai heti aikaan riidan. Yksi kuristi, eikä lopettanut ennen kuin toiset nostivat hänet pois isäni päältä. 

Saman räkkykaverin kanssa lyötiin vuoronperään toisia turpiin pihalla. Oli kaunis ja lämmin kesäpäivä, äitini oli töissä ja isäni joi kavereidensa kanssa pihalla. Huoneeni ikkuna oli auki. Viisaalta se kuulosti. Molemmilla oli nenä veressä. Jatkoin leikkiäni barbeilla. 

Kerran paikallinen jätkäporukka kävi iltasella vetämässä isääni turpaan. Soittivat ovikelloa, ja kun ovi avattiin, pam! Minä olin hiilenä. Olisin voinut teurastaa koko porukan siihen paikkaan. Osan isäni oli tunnistanutkin, osa oli outoja. He kai kuvittelivat tekevänsä jollekulle vääryyttä kokeneelle oikeutta, mutta todellisuudessa pahensivat helvetisti asioita.

Isästäni alkoi tulla vainoharhainen, ja hän valmistautui jotain vastaavaa varten. Jos vielä tulisi joku, on rautakanki eteisessä odottamassa. Oli pamppua ja mitä lie. Viimeisenä kuolinpesästä löytyi ase, josta oli porattu .22-kaliiberinen ja siihen ammukset. Ketä odotti, vai säästelikö itseään varten?

Ampuma-aseilla pelleily

Isäni hankki starttirevolverin ollessani lapsi. Sillä hän mahtaili ja pelotteli. Huhu kertoo, että olisi käynyt koululaisten järjestämässä discossakin uhkailemassa aseella. Hän suuttui, kun koiraamme heiteltiin kivillä. Talomme sijaitsi koulun vieressä.

Meillä on käyty monia aseita etsimässä poliisin toimesta. Vihreässä talossamme on säilytetty isäni ryyppykaverin haulikkoa. Se sijaitsi kellarin oven vieressä, ja kun oven avasi, se jäi taakse piiloon. Poliisit eivät huomanneet haulikkoa sieltä. Tästä en lapsena tiennyt, vaikka isäni monesti mahtaili että taloon on piilotettu aseita. Luulin sen olevan valhetta. 




Teini-ikäsenä isälläni oli hetken aikaa katkaistu haulikko. En tiedä aseen alkuperää, enkä tiedä kenen se oli. Hän laukaisi sen sisällä, ja yksi kuulista osui seinään kimmoten siitä jalkaani. Paksuhko farkkukangas esti tapahtumasta mitään mustelmaa kummempaa, mutta kyllä se sattui. 

Vielä isäni kuoltua kaapista löytyi kolme huonokuntoista ilmakivääriä, ja tosiaan se starttirevolveri, josta oli tehty luvanvarainen ase. 

Alkoholismiin ja päihderiippuvuuteen liittyy usein monenlaisia onnettomuuksia ja toisten ihmisten hengen ja terveyden vaarantamista. Valitettavasti nämäkin tarinat ovat totta.


- Meikku

























Kommentit

Suositut tekstit