Teille on tiedoksianto käräjäoikeudessa


Se oli maanantai-iltapäivä, kun työpäivä päättyi ja olimme lasten kanssa ulkona. Kävin viemässä roskat ja hain postin. Käräjäoikeudelta kirje. Avasin sen eteisessä, ulko-ovi oli vielä auki ja lapset olivat menneet äitiä piiloon. Teille on tiedoksianto käräjäoikeudessa.


Uneton yö

Kutsuin lapset sisälle, ja mutisin itsekseni että äiti taitaa olla jonkinlaisessa liemessä. Ensimmäisenä mieleen tuli jotain blogiin liittyvää. Sitten tuli mieleeni, että ehkä mies on hakenut salaa avioeroa ja lähtenyt sopivasti ulkomaille työmatkalle. 

Kello oli hieman päälle neljän iltapäivällä, mutta soitin silti haastemiehelle tärisevin käsin. Haastemies oli jo lähtenyt toimistolta, mutta lupasi soittaa seuraavana päivänä klo 13. En saanut selville siis mitä tiedoksianto koski. 

Koko loppuillan stressasin ihan älyttömästi tuota kirjettä. Mahassa kouri, varpaita kipristeli. Pahinta oli se levoton olo, ilta meni googletellessa puhelimella hoidettavien tiedoksiantojen syitä. Uni ei meinannut tulla silmään millään, pitkin yötä piehtaroin sängyssä ja heräilin. Lopulta neljältä aamuyöllä heräsin syömään banaanin.

Päätin, etten kyllä odota minnekään iltapäivään asian selvittämistä.







Asia selviää


Heti aamulla kahdeksalta otin puhelun haastemiehelle. Hän ei vastannut. Soitin pian uudestaan. Saapui viesti, että hän on kokouksessa ja soittaa takaisin. Menin vessaan.

Vessassa ollessani puhelin (tietenkin) soi. Kauhealla kiireellä ryntäsin vastaamaan puheluun vetämättä ja pesemättä käsiäni. Puhelin suljettiin juuri kun sain painettua vastausnappia. Soitin takaisin, ja sainkin haastemiehen puhelimeen.

Haastemies sanoi, ettei hän ymmärrä miksi tätä asiaa ei ole laitettu saantitodistuskirjeenä, sillä sanoin heti suoraan etten ole viime yönä nukkunut juurikaan. Tiedoksianto koski alkoholisti-isäni kuolinpesän velkoja, jotka kantajana ollut yritys oli siirtänyt oikeudelliseen käsittelyyn.

Puhelun aikana lävitseni kulki helpotuksen väristyksiä, ei ollutkaan kysymys avioerosta tai varsinaisesti mistään minua koskevasta asiasta. Sitten tuli ärsytys: Olen kantajalle jo syksyllä ilmoittanut, että kuolinpesässä ei ole varoja. Myös perintäyhtiölle olen asian ilmoittanut. Heillä on jopa kopio perukirjasta, eikä asia selviä heille siitäkään. Heitä sekoittaa kuolinpesän saatavat, joiden saapumisesta ei ole tuon taivaallista tietoa kenelläkään. Ja siihen saakka kuolinpesä on VARATON.

Nyt tästä samasta asiasta laitan vielä käräjäoikeuteenkin tiedon, että kuolinpesä on varaton. Laitan vielä liitteeksi perukirjasta sen kohdan, jossa asia selviää. Nämä ovatkin tuoreita velkoja, jotka ovat syntyneet maksamattomista vuokrista. Isäni on ollut loppuvaiheessa sairauttaan niin sekaisin jo, että laskut ovat jääneet tyystin hoitamatta.




Haaste riita-asiassa

Ei rauhaa vaikka pääpahis on jo yli puoli vuotta ollut tuhkana maan alla, kyllä alkoholistin lasta kiusataan haudan takaakin. Tiettävästi ainoana lapsena ja kuolinpesän ainoana osakkaana kaikki velkapaska kaatuu minun harteilleni. Kuolemakaan ei lopeta velkojen perintää, vaan niitä yritetään saada niin kauan kunnes asia tulee jonkinlaiseen päätökseen.

Kuolinpesän osakas ei ole henkilökohtaisesti veloista vastuussa, eli minä en joudu näitä maksamaan omistani, mutta minulla on velvollisuus hoitaa kuolinpesän asioita. 

Velan siirtäminen käräjäoikeuteen yleensä tarkoittaa sitä, että niitä yritetään saada ulosottoon. Nyt en osaa sanoa kuinka tälle käy, on aivan uusi juttu minulle.

Haastemies lähetti asiakirjan postitse minulle, haaste riita-asiassa. Siinä vaaditaan kirjallista vastausta, ja sellaisen he saavat. Sen jälkeen nämä kuolinpesän asiat eivät toivottavasti työllistä taas pitkään aikaan. 

Eipä tässä muuta, kun että miettikääpä ihmiset millaisen kasan jätätte poistuessanne maan päällisestä elämästä, etenkin jos olette ylivelkaisia. Isällänihän ei ollut minkäänlaista järkeä rahankäytössä, kaikki meni mitä tuli eikä tulevaisuutta ajateltu ollenkaan. Oli vain tämä hetki, eikä huomisesta huolta!


- Meikku


PS. Tämä oli muuten 100. julkaisu tässä blogissa 😊











Kommentit

  1. Hei! Tiedän niin noi unettomat yöt..miulle ja siskolle kävi silleen että me jouduttiin isän kuollessa vastuuseen veloista..koska äiti olisi joutunut muuten ahdinkoon..Nyt vajaa vuosi tspahtumien jälkeen pn käynyt mielessä että ehkä olisi pitänyt toimia toisin.6vuotra vielä maksetaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohos. Miten jouduitte niistä vastuuseen? Nämä on hankalia asioita, surutyön keskelläkin pitäisi kyetä ajattelemaan järkevästi. Itse soitin Oikeusaputoimistoon ja kyselin sieltä neuvoja asioiden hoitoon.

      Poista
    2. Koska heillä olikin kaikki tilit yms yhteisiä. Äiti ei suostunut asunnon myyntiin eikä ymmärtänyt tilannetta.Olivat ostelleet osamaksulla kaikkea,mutta mitään ei ollut mitä olisi voinut myydä.Velkojat niskassa ja valvoin yöt miettien miten selvitään.Sisko kodinhoitotuella yms.Tällä hetkellä äiti on ilmeisesti sitä mieltä että me ollaan pahoja ihmisiä.Hänellä uusi mies ja elämä.Kohta taas visa vinkuu..mutta nyt tästä oppineena,perintöä en ota vastaan.

      Poista
    3. Vaikea tilanne toden totta. Äitinne saisi kyllä todella olla kiitollisia uhrauksestanne!

      Poista
  2. Tuo on erittäin kurjaa. Kun katkaisin välit isään, niin vuoden ajan tuli jatkuvasti puheluita milloin poliisilta, milloin sairaalasta, milloin naapurilta. Aivan kuin ei pystyisi siteitä katkaisemaan millään.

    Vasta kun isä heittääntyi marttyyriksi ja lupasi 900 km päässä asuvalle siskolleen perinnöksi omaisuutensa ja sairaalan tietoihin laittoi tämän lähiomaiseksi, olen saanut olla rauhassa.

    Kummasti vain se kytkös on olemassa, kuten sen ikävällä tavalla sait huomata. Itse pelkään juuri tuota kun isä joskus kuolee. Toivon kovasti, että joutuisi muuttamaan palvelutaloon tms. ja myymään talon, jotta pääsen perintöosuudesta ja kaikista sotkuista irti.

    Eiköhän sielä kaikkea jännittävää löydy kun omalle kohdalle sattuu tuo perukirjan teko...Ovat nuo mielialaltaan ailahtelevat alkkikset vain sellaisia veijareita, ettei tasoihin heidän kanssaan ikinä pääse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. No kyllä, perukirjan teko se kaikkein stressaavinta on ja niiden asioiden hoito, ei niinkään hautajaisten järjestäminen kuten ennen isäni kuolemaan kuvittelin.

      No, kyllä se lakiosa sinulle perinnöstä kuuluu joka tapauksessa joten eroon et siitä pääse, ellei isäsi kirjoita testamenttiin jotain hurjaa syytä perinnöttä jättämiseen.

      Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

      Poista

Lähetä kommentti

Jätäthän terveiset hirsitalon emännälle =)

Suositut tekstit