Private dancer


Se oli tiistai aamupäivä, kun Radio Nova soitti Tina Turnerin Private dancerin. Olen kuullut sen ennenkin monesti, mutta sillä kertaa kuuntelin sanatkin. Pilkoin perunoita nakkikeittoa varten, ja kaikki ihokarvani nousivat pystyyn, kyyneleet kohosivat silmiini.




"Well, the men come in these places and the men are all the same"

En usko, että tätä tunnetilaa ymmärtävät kovin monet onnekkaat, jotka eivät ole kasvaneet pullon juurella. Tuon kappaleen jälkeen hain sen välittömästi Spotifyn listaani, ja tiesin että tästä pitää tulla blogikirjoitus. 

Jälleen kohtauksenomainen näky näkymättömästä alkoholistin lapsesta tanssimassa pullojen keskellä, kasvottomien juoppokavereiden katsoessa suoraan läpi. 

Kaikki ovat samanlaisia, kaikille maistuu mutta kukaan ei välitä. He hakeutuvat samankaltaistensa seuraan, uudestaan ja uudestaan.




"You don't look at their faces and you don't ask their names"

Ei kuulu lapsen udella, kuka setä tuli kylään. He tulevat ja menevät, uusia ihmisiä, uusia pulloja. 

Kun yksi lähtee lopullisesti, aina tulee uusia tilalle. He eivät lopu koskaan. Miten he löytävät kaltaisensa, vaikka eivät kävisi missään? 

Lapsi siellä heidän keskuudessaan, nauttii huomiosta, joka on yhtä tyhjää kuin vesiämpäri kuukauden helteen jälkeen. Isi tuleeko se meille vielä? Kuka se oli? Älä kysele siinä!

He tulevat samasta syystä kaikki, joskus antavat karkkia. Aivan kuin hyvitelläkseen kun vähän isin kanssa nyt maistellaan Viru Valgeeta. Namusetiä.

"I'm your private dancer, a dancer for money, I'll do what you want me to do"

Yritän tässä kertoa, että alkoholistin lapsi on kuin sätkynukke. Sätkynukke sätkii, sätkii ja sätkii. Suu ei käy mutta jalat ja kädet vispaa.

Vaikka Tinan laulussa kerrotaankin eri asiasta, käy sanoista silti ilmi, että kaikki tapahtuu olosuhteiden pakosta. 

Kas, sätkynuket eivät tanssi, jos joku ei vetele naruista. Alkoholistin lapset ovat vanhempien armoilla vielä enemmän, kuin tavallisten perheiden lapset. He jäävät paitsi niin paljosta, mutta saavat tilalle niin paljon väärää ja rumaa.

Ja alkoholistin lapsi tanssii, näkymättömänä pullojen seassa, ja tekee kuin käsketään. Ei puhuta, ollaan hiljaa, kaikki on hyvin shhh...




Oletko nähnyt Twin Peaks Fire walk with me- elokuvan? Private dancerin soidessa minulle tuli elävästi mieleen se kohtaus, jossa Laura ja Donna menevät Road Houseen. Myöhemmin heidän seuraansa liittyi Ronette. Kohtauksen voit katsoa Youtubesta TÄÄLTÄ. Ihan mielipuolinen kohtaus... Wau.

Alkoholistin lapsilla on haaveita, unelmia, kaipuuta parempaan huomiseen. Se auttaa jaksamaan. Jaksaa tanssia loppuun saakka, kun tietää, että se on ohi joskus.

Sitten huomaatkin, ettei se olekaan ohi. Olet saastunut, ja kannat sisälläsi vääristynyttä sisintä, eikä mikään ole niinkuin haluaisit.

Tämä blogipostaus tuli todella vaivalloisesti ulos. En nyt oikein ollenkaan osaa kertoa sanoiksi sitä tunnetta, joka minulla oli. Toivottavasti sait jotain irti tästä sekavasta kirjoituksesta.

Pidempään en jaksa kirjoittaa, sillä selkäni on pahoin jumissa ja kipeä, siksi tämäkin teksti tuli tiistaina eikä maanantaina. Eilen oli vielä kauheampi päivä. No, pikku hiljaa..

- Meikku


PS. Liityitkö jo sähköpostilistalleni? Lähetän joka sunnuntai suoraan sähköpostiisi luettavaa, ikään kuin toisenkin blogikirjoituksen =)





Kommentit

  1. Yllättäen sain hyvin kiinni tästä. En voinut olla ajattelematta kun vielä viimeiseksi mainitsit selkäkivun, littyykö se jotenkin kaikki tähän tunteeseen jota et osannut oikein sanoittaa? Itse olen huomannut että kroppa reagoi silloinkin kun en välttämättä saa kiinni siitä mitä tunnepuolella on meneillään. Nimenomaan selkä oli minullakin joitain vuosia sitten armottoman jumissa. Myöhemmin asiaa tutkittuani sain selville sen "kertovan" ylivoimaisesta syyllisyydestä ja kaipuusta ymmärrykseen ja näin ollen kaikki kävikin taas yks yhteen ;). Tunnen itseni aina hieman hörhöksi kun uskon näihin juttuihin, enkä mielelläni paljon näistä huutele juuri siksi :P. Nyt kuitenkin tunsin tarvetta kirjoittaa, vaikka miellän tämän kirjoituksen yhtä sekavaksi kuin sinäkin ehkä tämän kertaisen blogin tekstisi. Noh kuitenkin, toivottavasti jumisi helpottavat pian ja kiitos kirjoituksestasi, se oli hyvä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Mielenkiintoinen ajatus, että jumi olisi tuosta tullut. En moista ole lainkaan ajatellut. Olen lapsesta saakka kärsinyt selkäkivuista, ja olen aina kuvitellut kaiken johtuvan siitä ja tietenkin vääränlaisista nostoasennoista.

      Poista
  2. Olen huomannut, että kun olen huolissani jostain, selkä, hartiat ja niska oireilee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuo varmasti pitää paikkansa. Täytyy tutkailla omaa kehoani tunnelukkojen kannalta.

      Poista
  3. Selkä on usein kipeä ja jumissa, liekö "ammattikuntamme" tauti? Minulle riittivät nuo muutamat laulunsanat ymmärtämään mistä on kyse. En koskaan ole osannut yhdistää niitä kuvaamaan tätä elämän olotilaa, mitä alkoholistin lapsella on, mutta kiitos siitä että teit. En koskaan enää ajattele Turnerin biisin kertovan strippaamisesta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitatko, että lukkoja tulee sen perusteella miten tunnemme? Toivottavasti en pilannut kyseisen biisin kuuntelunautintoa =D. Vähän samoin kuin Ultra Bran minä suojelen sinua taiteelta.

      Poista

Lähetä kommentti

Jätäthän terveiset hirsitalon emännälle =)

Suositut tekstit