Hautajaisten järjestämisen vaikeudesta


Hautajaisia on tullut suunniteltua niin, että omat asiat jäävät hoitamatta. Heräsin vasta kun tuli muistutuslasku lasten kirjakerholta, hups! Suunnitelmat ovat loppusuoralla, enää puuttuu tarjoilujen tilaus keittiöltä sekä käytännön työt jotka tehdään pääsääntöisesti vasta siunauspäivänä. 

Kun isäni sairastui, tulin hyvin tietoiseksi siitä, että olen ainoa perillinen ja että hautajaisten järjestäminen lepää pääsääntöisesti minun harteillani. Äitini on osallistunut hyvin minimaalisesti niiden järjestelyihin, lähinnä on mielipiteensä ilmaissut ja virren valinnut sekä auttanut kun mietin kutsuvieraslistaa. Hautajaisten järjestäminen jopa aiheutti stressiä ennen kuin se tuli ajankohtaiseksi. 


Kaikki on kuitenkin osoittautunut helpoksi. Ensin kuolinilmoitus lehteen, sitten varasin kirkon ja seurakuntatalon, toimistosta hyvin osasivat kertoa ilman kysymistäkin. Pappi otti yhteyttä pari päivää myöhemmin, valitsimme virret ja puhuimme isäni elämästä. Pappi ei ota isäni alkoholismia puheeksi, vaan keskittyy puhumaan hyviä asioita. Niitä tuli heti pari, mutta kyllä niitä oikein miettimällä täytyi miettiä. Hän oli älykäs, erittäin taitava korjaamaan kaikkea, ja tekemään kaikenlaista. Siinä jotkut käyttivät isääni hyväksi häikäilemättä ja maksoivat totta kai viinapullolla ja pikkuhiluilla. Ja isänihän ei osannut sanoa EI. Hän sitten pisti ryyppyputken päälle että sai olla hetken rauhassa.

Hassua, että minäkin valitsin siunaustilaisuuteen yhden virren, vaikka en kuulu edes kirkkoon enkä usko kristittyjen jumalaan. Se usko meni siinä, kun turhaan lapsena rukoilin, että isäni lopettaa äidin hakkaamisen, tai herää sammuttuaan vessanpöntölle. Monesti piti mennä tarpeille ulos kun isäni nukkui tupakin kanssa vessassa. Miten erilaista elämä olikaan näiden kahden vuoden aikana, kun hän ei juonut. Tai juurikaan juonut. Pääsiäisenä hän haki viinaa kun lääkäri lopetti kipulääkkeet joita ilman hän ei pystynyt toimimaan. Tuloksena oli lantion murtuma kolmesta kohtaa ja pyörätuoli. Mutta saipa kipulääkkeet takaisin.

Soittelin maanantaina myös hautaustoimistoja läpi; heidän tehtävänä on huolehtia isäni arkutuksesta ja kuljetuksesta. Ei ole muuten mitään halpaa lystiä ajella ruumisautolla. Samalla paketilla oli hirveästi hinnassa eroja, eli kannattaa kilpailuttaa! Toisessa paikassa saa 80e:lla pahvisen uurnan, toisessa paikassa saa 50e:lla puisen uurnan. Isäni siis tuhkataan. Tavallaan isälläni on kahdet hautajaiset, koska ensin on siunaus- ja muistotilaisuudet, ja seuraavalla viikolla uurnan hautaanlasku. Sen ajattelimme tehdä vain omalla porukalla ilman pappia. Teen vaikka pienen täytekakun uurnan laskun jälkeen nautittavaksi. 


Kantajat täytyy vielä varmistaa, olipa hyvä että aloin kirjoittaa tätä tekstiä! Mietin ihan tosissani, että olisinko minä yksi kantajista, mutta luulenpa että upea laahuksellinen hameeni olisi entinen sen jälkeen. Hautajaisten kustannukset myös hirvittivät, mutta koska vainaja on varaton, saa hautaamiseen hakea apua sosiaalitoimistolta. Järjestämme pienet, mutta kivat hautajaiset - vaikka isäni elämä oli surkea, hautajaisten ei tarvitse olla! Hautakiven suunnittelin myös itse netissä, siitä tulee hieman erilainen kuin monet muut. Saan siitä tarjouksen kaiketi huomenna. 

Ei tämä hautajaisten järkkääminen ole hankalaa, mutta haasteellista siitä tekee aikataulu. Hautajaiset täytyy järjestää täällä ainakin kuukauden sisällä, joten eilen tein kutsuja puoleen yöhön ja nyt toivon, että posti jakaisi ne ajoissa. Viikko täytyy kuitenkin varata aikaa ilmoittaa keittiölle ruokailijoista ja erityisruokavaliosta. Häissä saa suunnitella pitkään, hautajaisissa ei. Nyt vain toivotaan, että kaikki menee hyvin.

Oletko sinä järjestänyt hautajaiset yksin?


- Meikku

Kommentit

Suositut tekstit