Kaupunkilomalla hautajaisia suunnitellen


Lupasin edellisessä kirjoituksessani kertoa meidän Helsingin matkastamme. Lähdimme siis tiistaina 20.6 isäni kuolinpäivänä. Junamatkalla sain kuulla sydämen pysähtyneen, ja miestäni tietenkin huoletti että koko matka menee ihan pilalle tämän uutisen vuoksi. Minä taas olen sitä mieltä, että olikin vain hyvä että tämä tapahtui silloin, sillä muuten olisin vain murehtinut isäni vointia koko matkan ajan. 

Menomatka meni aika nopeasti junan leikkivaunussa ja samalla vähän kuolemaan liittyvien asioiden hoidossa. Pikkuilmoitus täytyi heti lehteen laatia, ja koska minä en ollut tietokoneen ääressä, oli hyvä että toinen sukulainen teki sen puolestamme. 

Leikkiluolaan

Ajelimme asemalta metrolla sukulaisen asunnolle, jossa aioimme yöpyä kaksi yötä. Syötyämme lähdimme Hakaniemessä sijaitsevaan Leikkiluolaan, jota ei meinannut löytyä sitten millään. Emme tienneet edes millaista sisäänkäyntiä etsimme. Lopuksi täytyi soittaa paikan päälle, ja kas, olimmekin ihan lasisen pömpelin vieressä josta luolaan pääsi. 

Lapset olivat innoissaan Leikkiluolasta, ja olihan se hauska paikka. Pienempi ehkä, mitä ajattelin, mutta erilainen kuin esimerkiksi Touhutalo jossa lapset ovat tottuneet käymään. Isäni kuolema oli hetkittäin mielessä, mutta vedin kunnialla koko illan läpi. Kämpällä sitten aloin miettiä hautajaisiin virsiä. 

Otimme mukaan Alga Mariksen vegaaniset aurinkovoiteet, vaikka kovin epävakaista säätä olikin luvattu. Kyllähän se sää oli kylmä ja sateinen, ei paljoa aurinkovoiteita tarvittu. Poikakin säästyi voiteen levityksen kauhulta, hän ei yhtään tykkää! Mutta suosittelen tuota lapsillekin, ei ole tullut näppylöitä kuten Nivean aurinkovoiteesta, pojalla on herkkä ja atooppinen iho. 


Alga Maris* - aurinkovoiteita voi ostaa ruohonjuuren verkkokaupasta.

Korkeasaareen

Seuraavana aamuna fiilis oli yllättävän hyvä! Toki me olemme surreet äitini kanssa isäni kohtaloa jo sairauden alusta saakka, kyllä sen silloin jo ymmärsi, että nyt ei puhuta enää parantuvasta sairaudesta. Nyt vain niin helpotti! Oli niin rankkaa nähdä ne viimeisten päivien kivut ja tuska kun morfiinikaan ei auttanut. Itse aiheutettua? On ja ei, isäni oli uhri siinä mekin olimme hänen uhrejaan. Joka tapauksessa sinä päivänä oli ohjelmassa Korkeasaari, jossa en (yllättäen) ole koskaan käynyt. 

Menimme vesibussilla, eli ihan tavallisella pienellä laivalla. Korkeasaareen pääsee kyllä siltaa pitkin, mutta halusimme tarjota lapsille elämyksen vesiteitse, ja olihan se itsellekin kivaa. Siis se paikka oli upea! Joka puolella oli vihreää ja rehevää kasvustoa, huomasi että vihersuunnitteluun ja viihtyvyyteen oli panostettu.



Saaressa liikkui paljon valkoposkihanhia vapaana poikastensa kanssa. Niitä oli syytä varoa etteivät käy päälle häiriintyessään. Näimme kameleita, tiikerin, leijonia, vapaana käveleviä riikinkukkoja, karhuja, kotkia, kenguruja ja monia muita eläimiä. Osa niistä oli samoja mitä näkee Ähtärissäkin, ja vaikka tiikerin olemme nähneet jo Belgiassa, oli se vieläkin vaikuttava ilmestys. 

Aivan kaikkea emme ehtineet nähdä, saarella aika rientää, ja trooppisesta talosta tullessamme satoi kaatamalla vettä ukkosen säestäessä taustalla. Onneksi vesibussi oli tulossa, ja pääsimme sinne lämpimään. Kauppatorin satamasta sujahdimme kakkosen ratikalla asemalle ja siitä jatkoimme taas metrolla kämpälle. Rankka reissu pojalle, joka aluksi pelkää kaikkia uusia kulkuvälineitä. Lapset olivat aivan poikki, ja tyttö nukahtikin melkein heti. 

Shoppailemaan

Viimeisenä päivänä menimme Kampin kauppakeskukseen shoppailemaan. Kävimme syömässä Burger Kingissä, joka osoittautui isoksi virheeksi. Tyttö söi hampurilaisestaan kaksi palaa ja tuumasi ettei tykkää. Poika söi omastaan kaksi palaa ja tuumasi ettei tykkää. Minä söin kiukulla puolet ja mies taisi saada alas koko sekasotkun. Meillä ei useinkaan käydä syömässä missään vastaavissa paikoissa. No, saivat kuitenkin muistoksi kivat Smurffiina-lelut. 


Lasten matkakassa hupeni kummasti Polarn O. Pyretin liikkeeseen, mutta nyt on molemmilla uimavarusteet tälle kesälle ja muuta kivaa vaatetta. Kävimme myös lautapelit.fi- liikkeessä, BR-leluissa ja löysin itselleni upean hautajaishameen Mortician liikkeestä. Siitä laitan kuvaa myöhemmin. Jos olisi aikaa vielä jäänyt, olisimme lähteneet raitiovaunulla ajelemaan, varsinkin ne uudemmat vaunut ovat vikkeliä ja niissä on tosi kiva istua, mutta suuntasimme junalle joka jo raiteellaan meitä odotti. Tällä kertaa ei ollut leikkivaunua, mutta poika nukkui päiväunet ja mies pelasi pokemonia käsikonsolilla tytön kanssa. Loppumatkalla katsottiin Ryhmä Hauta. 



Lapset tykkäsivät matkasta, ja tuollainen pari yötä oli ihan sopiva kestoltaan. Hekin olivat ihan riemuissaan kotiinpääsystä, ja heti suuntasivat leikkimään. Poika juoksi taloa päästä päähän monta kertaa ja päästi sitten kahden päivän kakat tuttuun ja turvalliseen pottaan. 

Heti seuraavana päivänä kotiutumisesta saimmekin lähteä äitini luo miettimään hautajaisjärjestelyitä. Kävimme samalla isäni kämpällä katsomassa miten sitä lähdetään tyhjäämään. Miten voi toisella olla niin paljon rikkinäisiä kojeita? No, isänikin oli sitä ikäluokkaa että säilöi varaosiksi ja otti korjattavaksi. Työkalutkin ovat vanhoja ja paljon käytettyjä. Laatikoista löytyi jotain ihmesälää, Imperion cd-levy jonka sosialisoin itselleni, sekä vanha starttirevolveri. Käsittääkseni myös starttipistoolit tarvitsevat luvan, joten mietin hankinko sille luvan vai palautanko poliisille. Se on muuten semmoinen ase jota poliisit meiltä kävivät joskus ilmoituksen perusteella etsimässä mutta eivät löytäneet. 

Hautajaisjärjestelyin kulunee tässä nyt päiviä, mutta ehkäpä palaan taas deodoranttitestin pariin seuraavassa kirjoituksessani. Se ei ihan vielä ole päätöksessä sekään. Toivottavasti teillä on ollut mukavampi juhannus kuin minulla 😊. 

- Meikku 


* Aurinkovoiteet saatu bloginäkyvyyttä vastaan


Kommentit

  1. Mun mielestä on niin kummallista miten alkoholisteja kohdellaan monessa paikassa. Todetaan että itseaiheutettu ja selvästi ovat vähän "alemman luokan kansalaisia".. kuitenkin esimerkiksi tupakoimisen aiheuttamaan keuhkosyöpään sairastuneet ovat täysin eri asia ja heitä myös kohdellaan eri tavalla. Sairaus se alkoholismikin on ihan yhtä lailla. Itsellenikin oli jollain tavalla helpotus kun lopulta sydän pysähtyi, kun tiesi jo ettei hän siitä parane enää. Vuosi sitten järjestelin myös hautajaisia kovaa vauhtia. Edelleen on kova ikävä..
    Me vietettiin hautajaisia samana päivänä kun provinssi alkoi ja heti provinssin jälkeen lähdimme ulkomaille. Toisaalta hyvä ettei ehtinyt jäädä liikaa miettimään, mutta toisaalta sain syksyllä burnoutin joka osaksi varmaan johtui siitä etten käsitellyt asioita. Sen seurauksena muutin elämäni ja asun nyt Portugalissa:)

    Kovasti voimia sinulle raskaana aikana. Kivut on nyt poissa ja toivottavasti tästä kaikesta seuraa sinulle jotain hyvää myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano! Hoitajat ovat olleet kyllä ihania, mutta erityisesti lääkäreiden puolelta on esiintynyt tätä ylenkatsomista. Alkoholisti saa alkoholistin kohtelun. Isäni unohdettiin kerran askites-nesteen tyhjäyksen ajaksi huoneeseen, jonne ei ollut ruoka- tai juomatarjoilua. Hän lähti askitesdreenin ja pussin kanssa kanttiinin kautta kotiin, ja myöhemmin soiteltiin perään että mihin on kadonnut.

      Myös yksi lääkäri ei uusinut enää kipulääkereseptiä kun se oli tarkoitettu lyhytaikaiseen käyttöön riippuvuuden muodostumisen vuoksi. Ikään kuin sillä enää olisi ollut merkitystä... Ja sitten se panadol! Sitä vain käskettiin syödä vaikka se on myrkyllistä maksalle... maksakirroosipotilaan! Todellista välinpitämättömyyttä ja siellä sairauden takana oli hyvinkin onneton ihminen =/.

      Kiva kuulla, että elämäsi on järjestyksessä ja varmasti erilaista Portugalissa. Pidetään lippu korkealla, olemme nähneet elämän nurjaa puolta. Hyvää kesää sinulle sinne Portugaliin =).

      Poista

Lähetä kommentti

Jätäthän terveiset hirsitalon emännälle =)

Suositut tekstit