K70.3 ALKOHOLIN AIHEUTTAMA MAKSAKIRROOSI


Ajattelin tehdä oman blogikirjoituksen isäni maksasairaudesta, siitä miten se ilmeni ja eteni, millaisia oireita siihen liittyi. Nimi maksakirroosi ei kuulosta mitenkään pahalta, mutta se on oikeasti ihan helvetillinen sairaus! Vierestä seuraajanakin on rankkaa. En osaa (onneksi) edes kuvitella niitä kipuja ja tuskia mitä tämän sairauden kantaja joutuu käymään läpi, mutta olen onnellinen siitä, että Suomessa on kunnon lääkkeet sitten kun potilas on ylittämässä kalkkiviivaa.

Maksakirroosi ei tule läheskään kaikille alkoholisteille, mutta suurin osa kirrooseista on alkoholin aiheuttamia. Yleensä myös siinä vaiheessa, kun kirroosi todetaan, on jo lähtö tuonpuoleiseen lähellä. Alkoholisti/suurkuluttaja voi siis viettää melko pitkäänkin hurlumhei-elämäänsä ennen kuin maksa on sillä tasolla että sairaus alkaa näkyä. Minäkin jo odottelin, että joko pian isälläni alkaa tulla juomisesta jotain, mutta oli se siltikin yllätys kun outojen oireiden aiheuttaja selvisi.




Ärtyneen suolen oireyhtymä?


Isäni oli melko tuhdissa kunnossa, vatsa paisui paisumistaan. Hänelle alkoi tulla myös enemmän vatsavaivoja, ripulia, mahakipuja, turvotuksia heti aterian jälkeen sekä välitöntä tarvetta päästä tarpeille. Lääkäriin oli lopuksi hakeuduttava, sillä vatsa paisui niin isoksi, että kenkiä ei meinannut saada jalkaan. Yksityisellä lääkärillä todettiin vatsanpeitteissä olevan jotakin, ja niin lähti lähete sisätautien poliklinikalle.

Sairaalalla todettiin vatsaontelossa olevan runsaasti nestettä, ja sitä tyhjättiin  peräti 22 litraa. Askitesnesteen tyhjentäminen on elimistölle suuri rasite, ja siihen on ihmisiä kuollutkin. Isäni kertoi ympäri pyöreästi aineenvaihduntahäiriöstä ja lopuksi maksan vajaatoiminnasta. Minä päättelin sen olevan kirroosi, mutta isäni kielsi sen heti. Hän oli tyhjäyksen jälkeen pari viikkoa melko huonossa kunnossa, mutta toipui siitä ja ymmärrykseni mukaan käytti vielä jonkin verran alkoholia, mutta ilmeisesti vähemmän kuin tavallisesti.



See no evil, hear no evil, speak no evil: Sairauden pelko

Meni muutama kuukausi, kun neste alkoi taas kertyä vatsaonteloon. Isäni meni uudestaan punktioon. Joka tyhjäyskerta kulutti enemmän ja enemmän, lopuksi oli pakko jättää viina kokonaan. Lääkkeitäkin hänellä oli, nesteenpoistoon furesis, kipulääkettä ja joitain muitakin. Ihmettelin monta kertaa suureen ääneen, miksi maksapotilaalle annetaan parasetamolia? Osastolla käydessäni isäni katseli kattoon kun kysyin mikä hänellä on, huomasin että kova paikka oli oma tila, mutta sittenkin vain mainitsi aineenvaihduntahäiriön. No toisaalta, ei hän valehdellut.

Isäni muuttui harmaaksi, sairaaksi, kadotti lihasmassaa, oli väsynyt ja laihtui vaikka söi. Vessassa piti rampata koko ajan, nesteenpoistolääkitys pissatti, yölläkään ei saanut nukkua kun piti rampata vessassa. Vatsa oli kuralla ja heti alkoi polttamaan kun söi. Tuli napatyräkin, sille ei voinut tehdä mitään. Sen verkottaminen olisi ollut hengenvaarallista, nesteen kertyessä verkko olisi saattanut revetä. Hurjan näköinen patti se olikin.

Kipuja oli. Selkää jomotti, lonkkia särki, polvet reistailivat, mahaan sattui. Koko ajan oli kylmä, vaikka olisi ollut kuuma. Hampaat tippuivat suusta, loput veti itse pihdeillä. Kovin monet ruoka-aineet eivät enää sopineet mahan polton vuoksi. Isäni alkoi tyhjätä asuntoaan liiasta rojusta, valmistautui tulevaan ettei meillä olisi niin paljon tekemistä. Yritti jopa maalata asunnon tupakansavun tummentamia seiniä valkoiseksi. Lääkäri lopetti Oxynormit, ne aiheuttavat riippuvuutta. Tuota... mitä?



Retkahdus

Se tapahtui pääsiäisenä. Kivut olivat niin kovat, ja kun kipulääkkeet oli lopetettu, isäni suunnisti viinakauppaan. Se oli yksi naula lisää arkkuun. Viinapäissään hän kaatui, ja mursi lantionsa kolmesta kohtaa. Alkoholi ei kuitenkaan tuonut helpotusta tuskaan, mutta hän sai lääkkeensä takaisin. Lopuelämänsä kaksi kuukautta hän kelasi pyörätuolilla ja kirosi korkeita kynnyksiä, toisiinsa paukahtelevia väliovia ja ylipäänsä maruutti tuskiansa. Enkä yhtään ihmettele. Sitä ihmettelen, että hän jaksoi mukisematta tavata meitä ja lapsenlapsiaan. Punktioita ehdittiin tehdä yksi vielä josta toipui melko nopeasti. Sitten alkoi kertyä jalkoihin nestettä. 

Iho oli muuttunut keltaiseksi. Sen näki nyt ihan selkeästi. Sitten alkoi ilmaantua enemmän selkäkipuja. Ei ehkä niinkään pyörätuolissaa istumisesta, vaan siitä kun munuaiset alkoivat pettää. Pissaa ei oikein tahtonut enää tulla Furesiksenkaan voimalla, ja sekin vähä oli veristä ja ruskeaa sakkaa.








Maksakirroosin loppuvaihe ja kuolema

Se koitti pian. Isäni otti yliannostuksen unilääkkeitä, mutta sitkeä kun oli, nuokkui vain koko päivän. Hengenahdistus oli kova. Taas nopeasti kertynyt neste painoi keuhkoja. Äitini kuvaili, miten isäni oli korissut ja nuokkunut tuolissaan. Sitten hän oli soittanut ambulanssin vaikka isäni ei sitä halunnut. Oli kai halunnut nukkua pois kotona, mutta tavalliseen tapaansa ei äidistäni välittänyt. Hänen psyykensä ei olisi kuolemaa kestänyt nähdä. Isäni vietiin sairaalan operatiiviseen päivystykseen, jossa minä vielä keskustelin hänen kanssaan pari tuntia. Hän oli äärettömän väsynyt, mutta ei suostunut nukkumaan ja hätääntyi kun minut passitettiin röntgenin ajaksi odotustilaan. Illalla hänet oli jo siirretty saattohoitoon. 

Olin siellä katsomassa monta tuntia. Silloin hän ei enää juurikaan kommunikoinut vaan örähteli tajuttomuudessaan ja lopuksi nukkuikin rauhassa. Päätimme tätini kanssa, että pidetään rauhoitettuna ja kipulääkittynä loppuun saakka. Vielä koitettiin sitä furesista, mutta ei se tehnyt mitään. Ne tuskat olivat hirveää katseltavaa, aivan kuin hän olisi leijunut synnytystuskissaan keikuttaen itseään sängyllään suu auki. 

Seuraavana päivänä isäni nukkui ikiuneen. Hänen ulkonäkönsä oli muuttunut parissa päivässä ihan toiseksi. Hän oli niin kärsineen ja valmiin näköinen. Ruma ja hirveä sairaus. 

Alkoholistin kohtelu

Eikö olekin hullua, että maassa jossa alkoholisteja on paljon, on heidän hoitonsa tällä tasolla kuin se on. On ihan okei määrätä kirroosipotilas syömään parasetamolia, joka vauhdittaa sairauden etenemistä. Lääkäreitä ei tunnu kiinnostavan, he näkevät vain diagnoosin ja valitsevat potilaan kohtelun sen mukaan. On "itse aiheutettu". Alkoholistit ovat ihmisiä kuten me muutkin, heillä on sairaus joka johtaa juomiseen ja sitä kautta muihin sairauksiin. Heillä on myös joku syy joka laukaisee juomisen. Isäni kohdalla se oli jo edes menneen tätini mukaan ero nuoruuden tyttöystävästä. 

Ei auta syyllistää, sillä et saa aikaan muuta kuin pahaa mieltä. Kirroosipotilas tarvitsee tukea ja ennen kaikkea ymmärrystä vaikka ei sitä aina näytä. Läheisten suojelu ja häpeä on myös läsnä kuten missä tahansa muussakin sairaudessa. Isäni oli jo menetetty tapaus, häntä ei sen kummemmin enää hoidettu punktioita lukuunottamatta. Laittamalla korkin kiinni pystyy hidastamaan maksan tuhoutumista, vaikka parantua kirroosista ei koskaan voi. 

 Miksi haluan kirjoittaa näin masentavasta aiheesta? Koska se on tärkeä aihe, olkoon vaikka varoittava esimerkki. Ei tarvitse olla edes alkoholisti että saa maksansa pilalle. Sen voit tehdä jo syömällä huonosti. Jos läheiselläsi on kirroosi, suhtaudu siihen järkevästi ilman halveksuntaa. He tietävät kyllä mistä se on tullut, he eivät ole tyhmiä. 

Sairas kärsii, mutta myös me läheiset hänen ympärillään kärsimme. Me emme voi parantaa rakastamme vaikka kuinka haluaisimme, ainoastaan yrittää lieventää kärsimyksiä ja kuunnella valitusta. Meilläkin on kova stressi, odotamme kauhulla läheisemme kuolemaa. Kun vapautus lopulta tulee, stressi laukee. Tässä minäkin nyt olen kovassa flunssassa. 

Isäni alkoholimaksasairaus alkoi mahdollisesti jo yli kymmenen vuotta sitten. Diagnoosista kuolemaan meni kaksi vuotta. 

Miten kauan sinun läheiselläsi meni?


- Meikku




Kommentit

  1. Aika kauan meni. Maksakirroosi todettiin jo ehkä 5-6 vuotta ennen kuolemaa ja punktiossa hän kävi kolme kertaa myös. Keltaisuus, mahan toiminta, napatyrä, turvotus..kaikki on ihan tuttua. Sai myös "sähköiskuja" ihoon jatkuvasti vaikka ei koskenutkaan mihinkään. Selvinpäin ollessaan unohtui saunaan moneksi tunniksi, kuivui pahasti ja sen jälkeen alkoi muisti mennä. Ei tiennyt miksi istui saunassa niin kauan. Sen jälkeen unohti juoda mutta kunto meni selkeästi huonompaan. Siitä vajaa 2kk jalat ei kantanut, vietiin sairaalaan "huilaamaan" ja sai siellä diapamia että saisi nukutuksi. Seuraavana päivänä soitettiin että jos vielä haluaa nähdä elossa, nyt kannattaa tulla. Ehdin ajoissa. Mun käynnin jälkeen nukahti eikä herännyt enää, viikon verran nukkui.. loppu oli kamalaa katsottavaa kun joka uloshengityksellä tuli verta suusta.

    En usko että mun isällä oli mitään syytä juoda. Hänen juttuja kun kuunteli, huomasi että alkoholi oli ollut aina osana kaikkea. Jo kouluaikana oli salakuljetettu kaljaa tunnille jne. Geeneissähän se on sekin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, rankat kokemukset sinulla myös läheisesi sairastamisesta. Menikö hän sitten maksakoomaan loppuajaksi? Onneksi ehdit hyvästelemään kuitenkin.

      Geeneissähän tuo, monilla sitten joku joka laukaisee juomisen tai miksi ei voi jäädä päälle esim nuoruuden kokeiluistakin. Kuka tuota tietää, mutta todella aliarvostettu sairaus, monia ei edes yritetä ohjata hoitoon =/.

      Poista
  2. Kiitän näistä kirjoituksista. Minun isäni on yhä elossa, toivon ettei hän saa kirroosia, mutta... niin, mistäpä sen tietää. Luettuani blogiasi soitin isälleni, puhuimme niitä näitä ja vähän asiaakin. Kiitän siis Sinua ja toivotan Sinulle kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Onneksi kirroosi ei tule kaikille, ja minunkin isäni suuresti siihen myötävaikutti nauttimalla alkoholin kanssa maksatoksisia lääkkeitä kuten parasetamolia ja ihan reippaita määriä kerralla.

      Hienoa, että otit ja soitit isällesi. Se on tärkeää vaikka joskus tuntuu, että ei halua olla missään tekemisissä. Eikä sitä asiaa aina tarvitse olla, kunhan muuten vaan soittaa. Minä soittelin yleensä aina niin, että oli muka jotain tärkeää asiaa, loppuaikana yleensä vain soittaakseni suoraan kuulumiset.

      Olen onnellnen, jos olet saanut apua/hyötyä näistä kirjotuksistani, kiitos!

      Poista
  3. Moi! Kiitos rehellisestä tekstistä. Tilanne on kutakuinkin sama mutta oma isäni ei ole juonut moneen vuoteen. Vuodeosastolla nyt kuitenkin, neljännen nesteenpoiston jälkeen. Tilanne näyttää aika synkältä. Onko sulla mitään neuvoa, mitä kannattaisi lääkäreiltä osata kysyä tai vaatia? Saatika isäni kannalta. Onko itsekästä olla sanomatta että tilanne on huono. Vai itsekästä sanoa se ääneen...? Tilanne tuntuu pahalta koska isäni selvästi pelkää tulevaa ja on menettänyt toivonsa. Ajatukset harhailevat ja keskustelu on päivä päivältä yksinkertaisempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Todella ikävä tilanne, olen pahoillani.. En ole lääkäri, mutta ilmeisesti sairaus etenee juomisesta huolimatta. Askiteksen kerääntyminen on huono juttu, se alkaa olla siinä kalkkiviivoilla. Uskon että isäsi tietää sen. Käyttääkö hän parasetamolia lääkkeenä? Se huonontaa maksan tilannetta, ja lääkärit eivät siitä tunnu välittävän. Voit seurata miten isääsi hoidetaan ja miten häneen suhtaudutaan, vaatia inhimillistä hoitoa, hän on sairas ihminen. Kai hän saa albumiininkorvaushoidon? Se on tärkeää punktion jälkeen.

      Onko isäsi siis jo sekava? Iho keltainen? Syökö nesteenpoistolääkitystä, tuleeko pissaa? Munuaiset pettävät jossain vaiheessa ja potilas käy sekavaksi, väsyneeksi... Haluaa itse jo pois. Uskon tuon pelon, sitä oli minunkin isälläni, vaikka loppuun saakka yritti peitellä kirroosidiagnoosin.

      Toivon voimia teille koko sydämestäni, tulevaisuus ei todella ole valoista. Voi mennä vielä vuosiakin, kuka tuota tietää. Syyllistäminen pahentaa asioita, nyt voi vain ymmärtää ja tukea. Antaa anteeksi, jos pystyy.

      Poista
    2. Kiitos paljon vastauksesta! Edellisestä tilanteesta selvittiin kun ihmeen kaupalla. Nestettä on poistettu sen jälkeen yhden kerran 20kg, osissa jolloin tila ei mennyt huonoksi. Napatyrä on kasvanut hirveästi... tuo korvaushoito kuulostaa vieraalta? Pitää googlettaa. Kipulääkettä ei minusta ole syönyt. Mahalääkettä kyllä ja tenoxia mikä ei varmaan helpota maksaa...

      Toivotaan parasta ja pelätään pahinta... Kiitos kauniista sanoistasi. Tämä kirjoitus on todella hyvä ja auttaa kyllä minua omassa tilanteessani.

      Poista
    3. Juu se albumiinin korvaus on ymmärtääkseni siksi, että se korvaa veren tilavuutta. Jostain luin joskus, että nuo askitesnesteiden punkteeraukset eivät ole niin vaarallisia, jos albumiini korvataan. Kannattaa kysellä lääkäriltä asiasta jos olet yhteydessä.

      Tenoxia ei saisi ottaa. Eikä parasetamolia. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Toisaalta, jos/kun ei ole enää mahdollista toipua sairaudesta ja Tenox auttaa ahdistukseen niin antaa mennä. Parempi yrittää turvata loppuelämä edes jollain tapaa siedettäväksi.

      Poista
  4. Voimia sinulle ja koko perheelle! Kiitos myös blogikirjoituksesta, se oli hyvä ja rehellinen tilitys vaikeasta sairaudesta. Kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
  5. Albuminia tiputetaan korvaukseksi askitesnesteen sisältämille kehon proteiineille, se on siis valkuaisainetta.

    En tiedä kuinka eksyin lukemaan tätä kirjoitusta. Mutta summa summarum, on mun työvuoroni aikana menehtynyt kymmenittäin maksapotilaita, monet tulleet vuosien mittaan oikein tutuiksi. Toiset käy punktioilla jopa kymmenen vuotta. Syitä sairauteen on tosiaan muitakin kuin alkoholi. Jokaisella ihmisellä on oma valitsemansa polku, hoitajana sen ymmärrän. Usein suren sitä, miten kietoutunut koko muu perhe on "alkoholistin pauloihin" ja saavat kärsimyksestä osansa.

    Paracetamoli ei tosiaan sovi maksasairaalle, mutta sitä kyllä satunnaisesti käytetään vaikka maksan vajaatoiminta on todettu. En osaa sanoa, miksi. Lähes kaikki kipulääkkeet ovat jollain tapaa maksalle haitallisia. Tramal käy, mutta monille se ei vain sovi.

    Mun mielestä pitkälle edenneitä kirroosipotilaita hoidetaan aivan liikaa veritiputuksilla ja kalliilla lääkkeillä loppuvaiheessa ja pidennetään sitä kärsimystä. Lääkärit ei vain tunnu olevan aina kauheen realistisia ja antvat herkästi omaisillekin vähän turhaa toivoa. Koska vaikka se elämä pitenisi sillä "tehohoidolla" kuukauden päivät, niin mitä iloa siitä on kenellekään, varsinkaan potilaalle itselle, joka useimmiten on kivulias, hidastunut/sekava yms, eli kärsii??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tarkoittanut olla niin kylmä tai epäempaattisen kuuloinen, kuin mitä tuo ylläoleva teksti ehkä jonkun korviin on. On helppo kirjoittaa "järkeillen" asioista kun itse on hoitavan ihmisen roolissa, jolla on ammattinimike ja rooliasu, joka mukamas peittää sen että mekin ollaan ihan vaan tavis-ihmisiä, joilla on myös omat läheiset ja pelko menettämisestä. Toisaalta, tämä mun näkemys että esim maksakirroosipotilaita hoidetaan liikaa ja liian kauan pitkitetään, perustuu arvomaailmassani Ihmisyyden ja Elämän arvostamiseen. Eli en väheksy alkoholisteja tai muitakaan, jotka ovat itseaiheutetusti elämäntavalla sairastuneet johonkin sairauteen. Ihan samalla tavalla ajattelen vaikka syöpähoidoista. Että liian pitkälle mennään rajuilla lääkityksillä, jotka ehkäpä pitkittävät elämää, mutta samalla näivettävät ihmistä ja vain pidentävät sitä kärsimystä ja väistämättä tulevan kuoleman odottamista.

      Kuolemahan on luonnollista ja kaunista. Eräs perheenjäsen (joka tosin oli sairas mutta ei ehtinyt mihinkään sairaalakierteeseen) kuoli saappaat jalassa. Todella yhtäkkiä ja nopeesti. Edellisenä päivänä oli vielä töissä. Toki se oli silloin järkytys kun hän oli suhteellisen nuori, mutta olen siitä jälkeen päin hyvin kiitollinen, että se meni niin. Sai ELÄÄ loppuun asti suhteellisen täyspainoista elämää.

      Toivottavasti nyt ymmärrät mitä näillä selityksilläni ajan takaa. Raskaita asioita olet sinä kokenut, ja musta on hienoa että niistä tänne olet kirjoitellut ja herätellyt keskustelua, jotain muuta kuin pinnallista diipadaapaa.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Kiitos asiapitoisesta kommentistasi. Läheiset ovat monta kertaa vaatimassa hoitoa, kun eivät halua luopua alkoholististaan ja alkoholistikin on peloissaan.

      Kirroosipotilas voi lopettaa juomisensa ja suunnitella elämää eteenpäin raittiina. Minunkin isäni aikoi ostaa mopon, vaikka ei sillä nestettä täynnä olevalla mahalla ja napatyrällä olisi voinut kuoppaisia teitä edes ajaa.

      Nämä ovat aika sydäntäsärkeviä juttuja...

      Poista

Lähetä kommentti

Jätäthän terveiset hirsitalon emännälle =)

Suositut tekstit