Viisi ällöttävää paljastusta

Tässä blogikirjoituksessa paljastan viisi ällöttävää ja ahdistavaa asiaa, joita ryyppyputken aikana saattoi tapahtua. Ryyppyputket olivat usein viikon verran kestäviä, joskus jopa kaksi. Sitä seurasi 1-3 viikon selvä kausi. Jotkut näistä asioista voivat kuulostaa hauskoiltakin, ja minäkin jo pystyn niille nauramaan, mutta ne ovat oikeasti hyvin ahdistavia. 


1. RÄKÄ

Kun alkoholisti-isäni oli riittävän juovuksissa, hän saattoi alkaa yskiä ja aivastella. Hän istui sohvalla ja riiputti päätään aivastellen. Räkä roikkui pitkinä vanoina nenästä pitkin syliä. Se oli karseaa katseltavaa aikuiselta ihmiseltä. Usein isäni "kaakotti" myös juovuspäissään, vielä samalla kun räkä roikkui nenästä. "Tuo pyyhekkaakkaakkaakkaa..." Erityisen ihanaa tuo kännipärskintä oli silloin kun se tapahtui muiden kuin kotiväen silmien alla. Isälläni oli selvinpäinkin pyyhe aina pöydän alla, mihin saattoi nenänsä niistää. Vältin koskemasta räkäpyyhkeeseen. 

2. SOTKU

Tässähän ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta kun sotkun saa aikaiseksi känniset ihmiset, voitte vain kuvitella miltä kämppä viikon jälkeen näytti. Kaljat tai kiljut valuivat pitkin pöytiä lattialle. Usein myös matto oli märkä ja haisi kaamealle. Kessut ja sätkäpaperit oli sotkettu siihen samaan liejuun. Yleensä löytyi vielä rikkinäistä lasia. Pöydällä notkui kuppeja, joissa haisi pohjalle jäänyt kilju. Lihavat rusinat kelluivat kupissa. 

Isäni piti huolta siitä, että ryyppyputkenkin aikana syötiin. Keittiössä oli yleensä hirveä sotku. Kerran hän teki makaronilaatikkoa suoraan uunipellille. Uuniinlaittovaiheessa hän horjahti niin, että puolet laatikosta kaatui lattialle. Siinä ne haisivat seuraavan viikon lattialla, kunnes äitini selvinneenä siivosi kulissit taas kuntoon. Äitini saattoi syödä keskellä yötä. Laittoi puolukkahilloa tai ketsuppia ruisleivän päälle. Sitä oli yleensä sitten pöydälläkin. 

Kerran keittiömme lattialta löytyi likaiset tekarit. Ne nostettiin muovipussiin ja palautettiin omistajalleen. Taisi saada ruokamyrkytyksen omista hampaistaan.


- Mainos - 






3. PISSA

Kun on riittävän kännissä, ei pääse vessaan tarpeilleen. Alkoholisti saattaa päästää housuun molemmat hätänsä, mutta en muista, että oma isäni olisi koskaan tehnyt housuunsa. Jos hän ei päässyt vessaan, hän pissasi pulloon. Pulloon pissaaminen on minusta kamalan ahdistavaa ja ällöttävää. Näin kerran provinssissa (olen ollut kerran!) miehen, joka pissasi naisystävänsä pitämään pulloon. Se puistatti ihan hirveästi, ja näky karsasteli velä monta viikkoakin sen jälkeen. 

Tosin kerran ei ollut pulloa saatavilla ja isäni oli niin jurrissa, että jalat eivät toimineet. Hän pissasi kondomiin. Se paisui ja paisui ja paisui ja sitten POKS. Kaikki matolla.

4. RYYPPYKAVEREIDEN LIKAISET TOUHUT

Eräs pariskunta harrasti känniseksiä vanhempieni sängyssä (!!!). Pidin sitä outona, mutta vanhempani taisivat olla juuri silloin sammuneina olohuoneessa. Se oli kummallinen kesä. Yksi ryyppykaveri oli vielä hereillä, ja olohuoneessa pyysi minua istumaan hänen pallinsa päälle. Kysymys ei ollut tuolista. Tyyppi toisti pyyntönsä, ja ahdistuin siitä niin kovasti, että ajoin ukon pihalle kodistamme. Olin teini-ikäinen. Hän otti pihasta pyörän ja rymisteli sillä suoraa päätä pihatiemme varrella olevaan pusikkoon. Heinä oli niin korkeaa, että jos ei ukon mölötystä olisi kuulunut, ei olisi tiennyt siellä kenenkään edes makaavan. Kai hän yöksi keräsi pallinsa pusikosta ja lähti kotiin. 

Ryyppyjengi vietti meillä monta yötä yläkerran patjalla maaten. Pariskunnan naisosapuolen likaiset alushousut löytyivät lattialta lojumasta. Pesullakin kai joskus olisi syytä käydä. Karmea näky.

5. OKSENNUKSET

Oksentamista isäni ei juurikaan harrastanut. Äitini sitäkin enemmän. Välillä lavuaariin, välillä vessanpönttöön, välillä päällensä. Yleensä ryyppyputken alussa ensimmäisenä päivänä oksennettiin, ennenkuin alkoi juomat laskea. Kiljua juodessa, erityisesti keskeneräistä oksennettiin melko ahkerasti. Ja krapulassa. 

Ryyppykaveritkin oksensivat. Kiljusta, sekaisin juomisesta, lääkkeistä ja viinasta. Milloin oli tuoli veressä kun perse vuosi. Milloin oli pissat tai paskat housussa. Tultiin kylään vain, kyselemään lisää juotavaa. 



Oletko havainnut samankaltaista toimintaa ympärilläsi?

- Meikku

Kommentit

  1. Juu, vaikka olin aika nuori kun meidät huostaanotettiin, kuulostaa tutulta. Päällimmäisenä on jäänyt mieleen se kaamea ummehtunut vanhan viinan lemu ja nälkä. Miten pikkuveljien kanssa etsittiin kaapeista syötävää kun aikuiset oli sammuneet. Niin ja se pelko kun olivat sammuneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se haju on niin kamala, erityisesti kiljun. Äitini yritti sitä itsessään peitellä tunkemalla kahvinporoja kielen alle kun sossuun piti mennä kerjäämään lisää rahaa. Tosi kurjaa, että olette nähneet nälkääkin. Onneksi pääsitte pois! Tosin muistoja ei niin vain saakaan pois.

      Poista
  2. En ole pitkään aikaan tällä tavalla pohtinut asioita. Viimeksi terapiassa. Konkreettisesti isäpuoleni (ja isäni, mutta en asunut isäni kanssa) juomisputket kestivät viikkoja. Pahimpana juomisaikoina hän möi metsää ja joi juopporemminsä kanssa. Lapsena tuon juopottelun seuraaminen oli ahdistavaa.

    Isäpuoleni joi niin paljon, että minun pahoinpitelyn lomassa hän pahoinpiteli kotieläimiä. Koiran hän heitti seinään. Yksi kissanpentu kuoli, kun hän viskasi sen seinään. Kissasta jäi märkä, verinen jälki seinään. Lehmiä kuoli navettaan, kun rahat ja aika menivät juomiseen. Heinät jäivät heinäseipäille ja remonttihommat jäivät. Taksiin ja huoriin kului paljon rahaa. Juopporemmiin kuuluvat miehet yhtälailla räkä poskella örisivät. Iljettävintä oli, jos he seksuaalisesti lähentelivät. Joskus juopot tappelivat keskenään, puukkokin heilui. Ne olivat pelottavia hetkiä. Isäpuoli juoksi leipäveitsen kanssa, yritti tappaa minut. Juoksin muutaman kilometrin päähän naapuriin pakoon. Naapurit soittivat poliisit, mutta äiti ja isäpuoli puhuivat poliisit ympäri: Tyttö (minä) ei ollut terve. Kotimme sijaitsi unelmapaikalla pahuudelle, koska naapurit asuivat usean kilometrin päässä. Kyllä he epäilivät, mutta kukaan ei puuttunut. Ei edes opettaja, joka näki mustelmani. Ei välitetty. Ajan henki oli sellainen.

    Kun isäpuoli näki pikku-ukkoja, delirium-tila, oli sekin pelottavaa kohdata lapsena. Isäpuoli oksensi verta, kun sai juomisen vuoksi (elämäntapa oli stressaava, sairastutti hänet) mahahaavan. Kuivahumalakaudet hän oli pelottavan kireä, ja huusi ja oli väkivaltainen. Silloin oikein kaipasi sitä hilpeää juoppoa.

    Isäpuoleni ei syntynyt pahaksi. Hän kasvoi ja varttui poissaolevan isän varjossa. Hänen isä murtui jatkosodassa. Niin jäi nainen ilman miestä ja lapset ilman isää. Kärsimyksistä vaiettiin. Syntyi tabut. Se, mistä vaiettiin, siirtyi muiden kannettavaksi.

    Siksi pyrin kaikin keinoin ja tavoin jakamaan ylisukupolvista taakkaani, jotta itse en jatkaisi osaltani tiettyjä asioita. Toisaalta ymmärrän sen, että kaikki se, mitä en tiedosta, välittyy tiedostamattani seuraavalle sukupolvelle.

    Joku viisas on sanonut, että pelkästään alkoholismista toipuminen vaatii kolmen sukupolven yli mentävän työn. Kun kyse on kasautuneista ylisukupolvisista taakoista, olen voimaton tekemään mullistavia eheyttämisprosesseja. Olen inhimillinen, epätäydellinen ihminen. Yritän parhaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletpa kauheita kärsinyt, en muuta sano. Mutta voi hyvinkin pitää paikkansa tuo kolme sukupolvea, kyllä se vain on niin hurja taakka ja traumat ettei niitä heti yksin pysty korjaamaan vaikka katkaiseekin juomisen omalta kohdaltaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Jätäthän terveiset hirsitalon emännälle =)

Suositut tekstit