Alkoholistin lapsi sosiaalisissa tilanteissa


Olisin voinut sanoa niin! Pari tuntia sosiaalisen kanssakäymisen jälkeen mieleeni tulee täydellinen vastaus, jota en voinut tietenkään sanoa heti siinä, kasvotusten. Että pitääkin olla pitkät piuhat, jos noin ylipäätään ymmärrän, mitä toinen sanoo, vastaan siihen typerästi. Tai vastaan kysymykseen ihan eri asiasta. Typerän vastauksen jälkeen punastun ja käännyn pois. 

Pienenä olin kova höpöttämään ja minulle luettiin mummolassa paljon kirjoja, kuulemma. Mutta silti koulussa vielä kolmannella luokalla lukutaitoni oli välttävä. En osallistunut muutenkaan hirveästi tunnilla. Vaikka olisin tiennyt oikean vastauksenkin, en viitsinyt herättää huomiota. Yleensä punastuin aina jos joku kääntyi katsomaan. 

Äskjfjksdkjtkjaejwlket... Ei kun tarkoitin siis, että joskus puhun liian nopeasti, ajattelen kahta eri sanaa ja sekoitan ne keskenään. Pitää tosissaan kiinnittää huomiota siihen, että puhuu rauhallisesti ja selvästi. Saatan myös töksäytellä asioita ja kuulostaa tylyltä vaikka en sitä tarkoittaisi. 



Olen pääsääntöisesti hiljainen ja tarkkaileva. Minkä verran kiitosta siitä kuuluu sille, että olen alkoholistin lapsi, minkä verran sille että olen introvertti eli sisäänpäin kääntynyt. Olen lapsena ja nuorena ollut introvertimpi kuin nykyään, ja katsonkin tänä päivänä enemmänkin olevani jotain introvertin ja ekstrovertin välistä. 

Koen olevani myös sosiaalisesti kömpelö. En ole supliikki, etenkään uusissa tilanteissa. Kun en tiedä miten toimia, hermostun ja puhun ihan typeriä, tai vaihtoehtoisesti en puhu lainkaan. Vielä nuorenpana en ottanut katsekontaktiakaan, vaan sen olen opetellut pakottamalla itseni katsomaan toisia ihmisiä silmiin. Nyt se tuleekin ihan luonnostaan, paitsi jos vastapuolella on todella huonot hampaat. 

Vanhempani kehuivat minua joskus ryyppykavereilleen. Kuinka minä en kiroile koskaan. Vaikka he niin kovaa sadattivat, minä en koskaan kironnut. Voi heidän pientä enkelitytärtään! Olisivatpa vain tienneet... Kirosin ääneti mielessäni niin hurjasti, että sen kuultuaan isällänikin olisi posket punehtuneet ja korvat tippuneet päästä. 



Vuorovaikutukseni ryhmässä on yleensä passiivista, ellei kyseessä ole sellainen ryhmä, jossa voin olla vapaasti oma itseni. Sellaisia ryhmiä on vähän. Se edellyttää ehdotonta luottamusta siitä, että mukana ei ole yhtäkään sellaista henkilöä, joka halveksii tai puhuu paskaa selän takana, sekä omaa mukavaa oloa vaatteiden, hiusten ja muiden asioiden tiimoilta. Tämä johtuu enemmänkin siitä, että olen kasvanut virtahevon kanssa  - kuin siitä, että olisin introvertti. Ryhmätyöni lapsena ja nuorena koulussa olivat hirveää pakkopullaa, mutta aikuisena opiskellessa mieluisia. He eivät tunteneet minua ja menneisyyttäni, sain aloittaa puhtaalta pöydältä. 

Ei minulla ole sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Vaikka saatan olla hiljainen ja syrjäänvetäytyvä, oikeasti nautin ihmisistä lähelläni. Mutta en ole silti läheisriippuvainenkaan. Jotkut uudet asiat voivat saada jarrut pohjaan, ja minun täytyy miettiä ja harkita hetken. Olen kova etsimään informaatiota sen sijaan, että juoksisin päätä pahkaa johonkin juttuun mukaan. Hiljainen, harkitseva, tarkkaileva. 

Ymmärtääkseni sisäänpäinkääntyneisyys on synnynnäinen temperamenttitekijä. En ole koskaan ollut järin suosittu, minulla on ollut aina muutama ystävä kerrallaan. Nyt tunnen, että hirveän läheistä ei ole yhtäkään. 



Olen omia lapsiani seuraillut tältä kantilta, ja todennut, että tyttö 5v on ekstrovertti eli ulospäin suuntautunut. Hänen on helppo saada ystäviä, ja leikit usein sujuvat ventovieraankin kanssa loistavasti. Hänen toimiaan katson ihailevasti, ikinä en itse olisi uskaltanut olla noin välitön ja rohkea. Tytön tuntuu olevan myös helppo olla oma itsensä, ei ole estynyt eikä todellakaan mieti ensin ja toimi vasta sitten. 

Poika on vähän haastavampi tapaus, hänestä en ole ottanut vielä selkoa. Hän on ujompi kuin siskonsa, ja saattaa pelätä uusia asioita (kuten mumman ajamaa avoautoa). Kesälomareissullamme hän pelkäsi tulla junaan, pelkäsi metroa ja ratikkaa. Mutta kyllä hän silti kovin sosiaalinen on. Pyrin rohkaisemaan omia lapsiani ottamaan kontaktia toisiin, mutta en pakottamalla. Ylipäänsä nautin lapsieni kautta siitä, että he saavat huomiota muilta, eivätkä pelkää sitä.

Mikä sitten on lopulta lasisen lapsuuden aiheuttamaa sosiaalista kömpelyyttä, mikä luontaista temperamenttia. 


- Meikku

Oletko sinä introvertti vai ekstrovertti?



Kommentit

  1. Perusolemukseni on ekstrovertti. Iän karttuessa minusta on tullut enenevässä määrin introvertti. Minulla on esiintymiskammo ja jännitän noissa tilanteissa. Kävin jännittäjä-ryhmässäkin, jotta pääsisin eroon jännittämisestä. Hitaasti se minusta irtoaa, enemmän yritän nykyisin tulla vain toimeen jännittämisen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olin koulussa aikamoinen jännittäjä myös. Nyt traumojen lieventyessä sekin on helpottanut. Mutta tunnen silti edelleen, miten puhuessani saattavat poskeni helottaa. Kaiketi jotain alitajuista jännittämistä. On kanssa kyllä kova työ.

      Poista
  2. Ihan kun ois mun kirjoittama juttu.

    VastaaPoista
  3. Aika paljon kuulosti minunkin tarinalta. Kyllä minä olen aina ollut introvertti ja sosiaalikammoinen. Vieläkin välillä ahdistaa tosissaan, en keksi seurassa mitään puhuttavaa tms. Asiaa helpottaa huomattavasti puhelias mieheni joka sitten täydentää minua heh. Jännittävintä on aina töissä, uusiin ihmisiin ei millään meinaa saada tutustuttua. No, tavallaan onneksi olen nyt työtön niin ei tarvi pelätä ja jännittää. Juku kun keksisi jonkin kotoa tehtävän työn...Ai niin, minulla tuota puhumista ym ei ainakaan helpota se, että sairastan epilepsiaa. Lääkkeiden sivuvaikutuksestakin johtuen sekoilen sanoissani, ja vaikutan hitaalta. No, tässä kuitenkin tehdään töitä hissukseen ujouden vähentämiseksi...ehkä sitten vanhana ois reippaampi!😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvin tutulta nuo kiusalliset hiljaiset hetket. Niin, vaikuttavatko epilepsialääkkeet sitten puheeseenkin, en olekaan tuota koskaan ajatellut. Sitä kuitenkin on minunkin tutuillani.

      Joo koko elämä on aikaa yrittää tunkea ujous laatikkoon ja kansi äkkiä päälle =D.

      Poista

Lähetä kommentti

Jätäthän terveiset hirsitalon emännälle =)

Suositut tekstit