Alkoholisti saa alkoholistin kohtelun


Tämä aihe on ollut luonnoksissa siitä saakka, kun isäni teki kuolemaa. Kun puhutaan kauniisti ihmisoikeuksista, tasa-arvosta, ketään ei saa kiusata ja muuta paskaa, on samaan aikaan läjä päin ihmisiä, joita nämä oikeudet ja kauniit sanat eivät kosketa.

Kela ei maksa vammaistukea alkoholin aiheuttamista sairauksista, miksi? Alkoholismihan on krooninen aivosairaus joka aiheuttaa paljon muitakin sairauksia, mutta ilmeisesti yhä edelleen meillä täällä Suomessa vallitsee ajattelutapa, jossa alkoholistit ja suurkuluttajat aiheuttavat itse kaiken, ei heitä pidä tukea eikä auttaa. Rahat menevät siis kankkulan kaivoon. Ja tämä on minun mielipiteeni. 

On olemassa geeni, joka omalta osaltaan vaikuttaa alkoholin maistuvuuteen, mutta siihen vaikuttavat pitkälti myös muut tekijät, kuten ympäristö. Jos alkoholia juo usein ja paljon, sitä tekee mielikin usein - se aiheuttaa riippuvuutta kuten sokerikin. 

Vertaistapaamisessa muutama päivä sitten kohtalotoverini sanoi hienosti, että jos kysyisi joskus, millainen tarina on taustalla niillä puistonpenkeillä remuavilla pussikaljoittelijoilla, millaisia kohtaloita sieltä tulisi? Miksi niin moni kiiruhtaa ohitse inhon katse silmissään? Tunsitko pistoksen sydämessäsi? Minäkin tein sitä joskus. Se oli sitä aikaa, kun inhosin kaikkia juoppoja, kun omat vanhempani joivat. En ymmärtänyt. Vasta nyt vyyhti alkaa purkautua. Ei ollutkaan vain isää, joka joi siksi kun se on niin hyvää, vaan isä, joka joi kun oli niin paha olla.




Lääkäreillä ei tunnu olevan kiinnostusta hoitaa tätä sairautta, vaikka se koskettaa niin suurta määrää suomalaisista. Kaikki eivät ole alkoholisteja, vaikka juovatkin monesti yhtä suuria määriä. Viinaa on saatavissa helposti joka paikasta. Sitä löytyy pienimmästäkin kioskista  - miksi? Koska se myy. Raha menee kaiken edelle, ja ne pienet lapset siellä kotona kaiken viinan keskellä kärsivät seuraukset. Heidän äänensä ei kuulu päättäjien korviin. Pelkästään alkoholistien sairastelu ei aiheuta yhteiskunnalle merkittäviä menoja, vaan myös heidän puolisonsa ja lapsensa, jotka traumatisoituvat ja pahimmillaan ylläpitävät kierrettä yli sukupolvien.

Ymmärrettävästä syystä alkoholisteille ei tehdä maksan siirtoja kuin erittäin harvoin. Ei ole mitään takeita siitä, jatkuuko raittius uuden maksan myötä, vai onko se taas menoa. Vaikka juominen olisikin seuraus jostain muusta, lääkärit katsovat K70.3 a l k o h o l i n aiheuttama maksakirroosi. Ja se on siinä sitten, etenkin, jos potilaalla on ikää. Eikä puhettakaan, että hoidettaisiin alkoholismin ohella niitä muita mielenterveydellisiä ongelmia, jos sellaisia on. Maksoja ei riitä kaikille, elämä on! Mutta entä jos näihin ongelmiin tartuttaisiin matalalla kynnyksellä riittävän ajoissa?

Hoitohenkilökunta suhtautuu vaihtelevasti alkoholisteihin ja suurkuluttajiin. Toiset eivät ota kipuja lainkaan tosissaan, vaan tulevat sairaalasängyn viereen suoraan sanottuna vittuilemaan, voi onko sitä kipua nyt vähän joka puolella voi voi. Siitä matka jatkuu kohti saattohoito-osastoa, reilu virtsamyrkytys päällä, maksa paskana. Kyllä luulen, että sitä kipua voi olla vähän joka paikassa.

On ihan okei unohtaa potilas kahdeksaksi tunniksi huoneeseen, jonne ei tarjoilla ruokaa. Soitellaan perään sitten kun kaveria ei ole siellä enää, kun hän on lähtenyt askitesdreenin kanssa kotiin ilman albumiinin korvaushoitoa. Mutta sehän meni hyvin näin, albumiini on kallista. Onneksi kuitenkin on niitäkin hoitajia ja lääkäreitä, jotka eivät katso diagnoosista vain sitä alkoholin aiheuttama-kohtaa, vaan tekevät työnsä hyvin ja moitteetta. Kiitos siitä.

Blogipostauksessani Anteeksi, ääni sanoi puhelimessa kerroin, miten minulle soitti lapsuuteni aikainen sosiaalityöntekijä, joka pyysi anteeksi, että eivät ottaneet minua huostaan ollessani lapsi. En siinä kirjoituksessa kertonut ihan kaikkea, sillä mietin pitkään, onko minua vaivaamaan jäänyt asia julkistamisen arvoinen. Tämä sosiaalityöntekijä kertoi aikoinaan käräjöineensä isäni kanssa, ja kertoi että isälläni oli todistajina roskaväkeä.



On mielestäni todella väärin, että ihminen, joka työskentelee tuollaisella alalla, ja joka näkee kaikenlaisia ihmiskohtaloita, ei osaa tai halua tarkastella asioita oman maailmankuvansa ulkopuolelta. Hänellä on epäilemättä ollut roskaväkeä asiakkainaan ja on taatusti edelleenkin. Hän tuntee itse olevansa varmasti parempi ihminen. Tekeekö roskaväeksi se, että on työtön? Vai pitääkö olla juoppo? Vai työtön juoppo-yhdistelmä? Entäs työssäkäyvät juopot? Sosiaalijohto jossain päin Suomea jolla on alkoholiongelma?

Isäni ja hänen kaveripiirinsä kutsuminen roskaväeksi oli loukkaus näitä ihmisiä kohtaan - mutta myös minua kohtaan. Minä olen kasvanut sen roskaväen keskellä, pitänyt heitä "perheystävinä". Minäkin olen siis roskaväkeä, koska olen sellaisen jälkeläinen, ja koska minut saatettiin jättää sen viinarallin ja väkivallan keskelle. No niin, taas päästiin pääpointtiin - eli omaan napaan. Eliitti oksettaa.

- Meikku

Mitä mietteitä heräsi? 



- Mainos - 







Kommentit

  1. Minusta yhteiskuntamme on rakentunut holhousyhteiskunnaksi. Tämä näkyy poliittisena toiminta: Milloin kieltolaki, milloin pohditaan tiukennuksia myyntiin jne. Alkoholismi on tautiluokituksissa sairaus, mutta käytännössä päihdehoito on puutteellinen ja ontuva.

    Ihminen juo, jos on juodakseen. Juontia ei estänyt edes kieltolaki. Yhteiskuntamme päätöksentekijät uskovat pitävänsä tiukalla alkoholipolitiikalla kurissa juomista. Yleensäkin systeemimme on oirekeskeinen. Juoppo hakee juomansa, oli se sitten myynnissä kioskissa, kaupassa tai pitkäripasessa. Kieltolain aikaan juoppo valmisti itse juomansa.

    Oikea-aikainen hoito on yksi keino vaikuttaa. Silti ongelmana on se, että jos henkilö itse ei koe, että hänellä on ongelma alkoholin kanssa, niin hoitoa on vaikea antaa ja vaikea vastaanottaa. Käyttö on ongelmallista, jos lähipiiri käyttöön reagoi.

    Alkoholistin elämä perustuu valheelle, kaikki toiminta perustuu alkoholiin, sen hankkimiseen ja käyttöön, muiden kustannuksella. Alkoholisti on oppinut, että hän uhri ja ei ota vastuuta käyttäytymisestään. Holhous ei täten ole keino vaikuttaa, vaan se enemmänkin ylläpitää alkoholiongelmaa. Ne henkilöt, joita alkoholismi tai yleensä päihdeongelma ei kosketa, heidän on helppo nostaa juoppo tikun nokkaan. Helppo laidalta huudella. Häpeä ja häpäisy ei juoppoa kuitenkaan auta, kuten ei ketään inhimillistä olentoa.

    Muistan aikoinaan, kun nämä asiat olivat henkilökohtaisessa elämässä käsittelemättä, vihasin juomista, vihasin alkoholin hajuakin, juopon olemusta... Nyt kun aihe on käsitelty, niin koen myötätuntoa päihderiippuvuudesta kärsiviä kohtaan.

    Matka anteeksiantoon oli pitkä ja työläs. Häpeän käsittely ja kokonaisuuden hahmottaminen olivat tie vapauteen. Minun ei tarvitse enää valvoa juopon juomista, juoppo saa tehdä sen ihan itse. Näin kasvu kohti vastuuntuntoa omasta käyttäytymisestä voi mahdollistua. He, jotka eivät siihen syystä tai toisesta pysty, saavat jatkaa rauhassa juomista, mutta ei minun kodissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos jällee kommentista. Ei sitä kieltolaki estänytkään, se on totta, mutta mitä enemmän on tarjolla alkoholia joka paikassa, on juominenkin rankempaa. Vaikka tätä palloa pyörittelisi miten päin, aina on huono. Kyllä tuo sairaus ja alkoholi sellaisia ovat, ja niihin on vaikea keksiä ratkaisua, kun lääketiedekään ei siihen vielä ole ratkaisevaa pilleriään löytänyt.

      Minäkin joskus kymmenen vuotta sitten itkien rukoilin isääni lopettamaan juomisen, hänkin itki puhelimen toisessa päässä. Sitten aloin pikkuhiljaa ymmärtää, että minä en sille mitään voi, ja aloin päästää irti. Hyväksyminen on keventänyt taakkaa, vaikka en kokonaan sitä hyväksynyt, että hän ei ollut läsnä esikoisen vauva-aikana. Vasta kun lopetti juomisen sairauden vuoksi, hän oli vaari.

      Poista
  2. "Alkoholismihan on krooninen aivosairaus" Mitä tarkoitat tällä?

    "Ei ollutkaan vain isää, joka joi siksi kun se on niin hyvää, vaan isä, joka joi kun oli niin paha olla."

    Jos on paha olla, niin sitten ei tehdä lapsia siihen soppaan. Jos ei pysty huolehtimaan itsestään, ei tehdä lapsia eikä oteta eläimiä. Jos sairastuu alkoholismiin niin sitten hakee apua "sairauteensa". En hetkeäkään hyväksy alkoholistin uhriutumista. Kukaan ei kaada sitä viinaa kurkkuun väkisin. Apua on tarjolla ja sitä saa. Ne geenitkään ei kaada sitä viinaa kurkusta alas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi anonyymi luet tätä blogia kerran kun ajattelet noin? Suosittelen todellakin ottamaan enemmän selvää sairaudesta nimeltä alkoholismi. Alkoholismi on sairaus joka estää itsensä myöntämisen itselleen. On hankala hakea apua jos ei mielestään sairasta mitään. Kukaan henkilö ei ehkä kaada sitä viinaa väkisin kurkkuun mutta sairaus alkoholismi hoitaa sen kyllä. Ainut missä olet oikeassa on että ne geenit eivät kaada viinaa väkisin kurkkuun. Mutta ne geenit altistavat sille että alkoholismi puhkeaa helpommin, vaikka vain viikonloppujen viihdekäytön seurauksena.

      Poista
    2. Kiitos kommenteistanne Anonyymit =). Vastaus ensimmäiselle: Alkoholismi luokitellaan krooniseksi aivosairaudeksi. Se ON sairaus, vaikka sinä et ehkä sitä mieltä olisikaan.

      Jos kaikki olisi noin mustavalkoista, että jos juot et tee sitä tai tätä niin johan ongelma olisi paljon pienempi mittakaavassaan. Mutta kun se ei ole. Alkoholisti voi haluta perheen ihan yhtä lalla, vaikka ei sitten olekaan henkisesti läsnä lapsensa elämässä. Päihderiippuvuus (oli sitten kyseessä huumeet, lääkkeet tai alkoholi) on vaikea sairaus, ja niistä ei vaan parane koskaan. Joka päivä on taistelua raittiuden tiellä, kuten huumeriippuvaisillakin. Toisen onnistvat, toiset eivät. Suosittelen tutustumaan alla oleviin linkkeihin, niissä hieman tuosta aivosairaudesta:

      http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00196

      https://www.paihderiippuvaiset.fi/paihderiippuvuus.html


      Toiselle anonyymille: Kaunis kiitos selvennyksestä =)

      Poista
    3. Alkoholismi on sairaus, mutta sen hoitaminen on puutteellista. Puhutaan erityisesti raskaana olevien päihdeäitien pakkohoidon mahdollistamisesta, mutta mikä tahansa pakkoon perustuva on kyseenalainen, eettinen ja oikeudellinen ongelma. Pakko ja holhous ovat epätoivoinen yritys laastaroida ongelma, ratkaisu se ei ole.

      Alkoholismi on myös usein ylisukupolvinen monine lieveilmiöineen. Ratkaisematon ja käsittelemätön taakka ja sen kantaminen jatkuu muiden, läheisten kannettavana. Näin läheiset usein sairastuvat läheisriippuvuuteen (Tommy Hellsten, Virtahepo olohuoneessa), jotka osaltaan kärsivät ja mahdollistavat keinottomina Jepen juomista. Tämä on usein tiedostamatonta. Kielteinen ongelmakehä ja -vyyhti avautuvat esimerkiksi kun perhe hakee apua. Näistä usein vaietaan, koska häpeä saa meidät käpertymään. Kautta aikojen olemme nähneet ja kuulleet, miten juoppoihin suhtaudutaan.

      Olenkin oivaltanut, että näiden kipeiden asioiden näkyväksi tekeminen - sanoittaminen, kirjoittaminen - tallentaminen on äärimmäisen tärkeää. Tallentamisessa olen myös oivaltanut, että siinä ikään kuin myös etäännytetään kipeät asiat muotoon, jota on helpompi käsitellä. Kiihkeiden uhritarinoiden rinnalla tulisi olla toteavaa ja todentavaa puhetta, ilmaisua ja kirjoittamista. Vihalle on aikansa, mutta anteeksiannon ja rakkauden - irti päästäminen - myötä eheytyminen saa mahdollisuuden.

      Poista
    4. Tiedostan pakkohoidon ristiriidat, mutta jollain tasolla silti kannatan sitä, ja erityisesti juuri päihdeäitien kohdalla. Siinä on syntymättömän lapsen elämä kyseessä. Ehkä ajattelen tätä asiaa pitkälti omilta kantimiltani, sillä en vieläkään hyväksy äitini juomista raskausaikana. Siinä on varmasti paljon työtä edessä, ennen kuin voin antaa anteeksi - jos edes voin!

      Onhan pakkohoidossa tietysti se häviävän pieni mahdollisuus, että henkilö itse herää siihen tilanteeseen ja lopettaa päihteiden käytön. Mutta pakko aiheuttaa kyllä paljon myös vastareaktioita.

      Poista
  3. Mietin kauan kommentoinko, kun löysin tämän blogin ja postauksen vasta hiljakkoin.
    Minusta on hirvittävää, että suomalaiset käyttävät tuota sanaa "roskaväki". Olen erityisopettaja ja opiskellut ja tehnyt työni Saksassa. Natseille oli 1933-45 olemassa "roskaväkeä", jolla ei ollut oikeutta elää ("lebensunwertes Leben") vaan heidät sai murhata. Mm. kehitysvammaiset ja psyykisesti sairaat kuuluivat heihin. Se on ollut pitkä ja raskas tie laitosten ylläpitäjille antaa tutkia omalta kohdaltaan nuo kipeät asiat. Hyvästä syystä Saksan perustuslaissa (v.:lta 1949) koskee ensimmäinen pykälä ihmisarvoa. Minulla pistää sydämeen, kun luen sivistyneitten suomalaisten käyttävän termiä "roskaväki". "Roskaväkeä" ei ole olemassa. Rappioalkoholisti, henkisesti sairas tai rikollinenkin on ihminen, ei "roska" eikä hänestä saa käyttää halventavaa nimitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Sinulla on vähän eri näkökulma asiaan, kiitos siitä. Valitettavasti täällä paljon ylenkatsotaan juoppoja, kodittomia ja muita laitapuolella kulkijoita. Unohdetaan, että ihmisiä ovat hekin. Ehkä jopa älykkäämpiä kuin itse, tai joskus urallaan menestyneempiä. Mutta vain se merkkaa, mitä on nyt. Tai jos on ennen ollut "roskaväkeä", on sekin tahra vaikeasti pyyhittävissä ihmisten muistista.

      Poista
    2. Mielestäni alkoholisteja on erinlaisia. On niitä jotka tiedostaa ja haluaa apua ja sit on niitä jotka ei tidosta olevaa ongelmaa, eivätkä halua apua. On niitä jotka ovat pahoillaan asioista, mutta myös niitä jotka kuvittelevat saavansa luvan kanssa käyttäytyä kamalasti muita kohtaan. Alkoholismi ei ole yksiselitteinen sairaus vaan yksilöllinen. Ei alkoholisteja voi laittaa samaan pussiin, vaikka yksi ongelma on alkoholi. Hyvin harvoin ihmisellä on VAIN alkoholi ongelma. Hyvin usein alkoholiongelmainen kärsii myös ja monesti jo ennen alkoholiongelmaa mielenterveys ongelmista. Isoin ongelma on pakkohoidon kriteerit. Ihminen pitäisi saada hoitoon vaikka ei itse sitä halua.

      Poista
    3. Olen samaa mieltä, että heitä on erilaisia. Tuo sairaus on siten erikoinen, että tietyt käyttäytymismallit voivat olla samanlaisia tuurijuopolla ja rappioalkoholistilla, vaikka heidän sosiaalinen asemansa olisi ihan päinvastaiset.

      Tämän blogin taipaleen aikana olen itsekin hoksannut, että myös isälläni oli paljon muutakin kuin vain alkoholismi.

      Poista

Lähetä kommentti

Jätäthän terveiset hirsitalon emännälle =)

Suositut tekstit