Alkoholisti vai suurkuluttaja?


Teitä blogini lukijoita askarruttaa, miksi kutsun isääni alkoholistiksi, ja äitiäni "vaan" suurkuluttajaksi. Ajattelin tehdä aiheesta oman kirjoituksen, koska näillä kahdella termillä on vissi ero.


Alkoholisti-isä

Isäni oli alkoholisti, ihan selkeästi, ja lopuksi kyseessä taisi olla tyyppi II. Hänellä pisin aika juomatta siviilissä oli kolmisen kuukautta, joka hänen täytyi olla saadakseen ajokorttinsa kuivumasta. Isäni ei sitä kuitenkaan saanut takaisin, koska alkoi lipsua eikä olisi verikokeista enää päässyt läpi puhtain paperein. Mutta eihän sitä kortilla ajeta, eihän?

Isäni ollessa vankilassa, hän joutui olemaan juomatta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hän olisi ollut siellä selvin päin. Uskon vakaasti, että pidemmällä jaksolla hän on saattanut ottaa jotain pillereitä, jos niitä on ollut tarjolla. 

Alkoholisti ei pysty laittamaan korkkia kiinni kuin lyhyiksi ajoiksi, puhutaan parista kolmesta kuukaudesta. Toiset juovat päivittäin, toiset ovat viikon pari selvin päin ja juovat sitten viikon yhteen soittoon. Minun isäni oli juuri tällainen: Ei piilotellut juomistaan, vaan ryyppäsi itsensä niin tukevaan kuntoon että sammui. Senkin jälkeen juominen jatkui... ja jatkui.... ja jatkui... ja jatkui... Sitten oli pakko lopettaa, kun rahat olivat loppu, eikä velkaa saanut enää lisää mistään. 

Työttömyyskorvauksen tullessa maksettiin veloista ne, jotka muistettiin, ja lopuilla ostettiin taas viinaa. Pikkuhiljaa selvät jaksot alkoivat sekoittua joka iltaiseen tissutteluun. Kaljaa oli koko ajan pöydällä, vaikka lapsenlapset olivat kylässä. Ei peitellyt, ei hävennyt julkisesti. 





Isäni ei koskaan myöntänyt, että hänellä olisi mitään ongelmaa alkoholin kanssa. Hän päin vastoin rehvasteli sillä, kuinka paljon viinaa oli taas Virosta hakenut. Aiheesta hän ei suostunut keskustelemaan, vaan tuhahteli vaan halveksivasti. 

Aikoinaan hänellä oli kunnalla työpaikka talonmiehenä, mutta menetti sen juomisellaan. Se olisi ollut hyvä työ ja lähellä. 

Uskon, että ne lyhyet selvät kaudet olivat täyttä tuskaa isälleni. Rahaa ei ollut juoda, piti keksiä jotain korvaavaa. Juomisen himo taidettiin sulloa jatkuvan työnteon alle; joka päivä oli jonkun auto/ talo / pannuhuone / televisio vailla korjausta. Kotona olisi ollut tekemistä myös, mutta niihin hän ei koskaan paneutunut. Olisiko levottomuus kotona kasvanut? Iltaisin keitettiin makaronia jota hän söi ketsupin kera ja katsoi uutiset ainakin kymmenen kertaa eri kanavilta.

Sairauden kieltäminen sulki mahdollisuuden raitistumiseen. Hän ei olisi koskaan voinut parantua sairaudesta, joka alkoholismi on. Hänen olisi pitänyt pitää korkki kiinni kokonaan. Vasta maksakirroosin toteaminen oli herätys. Hän joutui myöntämään sen kipeän totuuden itselleen. Mutta edelleen kielsi sen minulta. Ei ollut kirroosia. Siltikin hän yritti vielä juoda.


Kuva: Pixabay

Suurkuluttaja-äiti

Kutsumalla äitiäni suurkuluttajaksi, en yritä peitellä hänen juomistaan. Se on ihan yhtä hurjaa ollut hänen kohdallaan. Äitini ei juonut juuri mitään, ennen kuin tapasi isäni. Minun synnyttyäni hän lähti usein "mokkelo kainalossa" evakkoon mummolaan, kun huomasi isäni viipyvän myöhään. Lopulta hän ei enää jaksanut lähteä, vaan alkoi juoda mukana. 

Äitini kehitti paljolla juomisellaan jonkinlaisen vääristyneen suhteen alkoholiin. Hän aloitti joskus itse juomaan ennen isääni. Sossu yritti äitiäni pitää normaalin elämän syrjässä kiinni työharjoitteluilla, mutta viina vai hänetkin mennessään ja työt loppuivat. Miksi siis kutsun äitiäni suurkuluttajaksi?

Hänellä ei ole sellaista riippuvuutta alkoholiin, mitä alkoholisti-isälläni oli. Äitini pystyi laittamaan korkin kiinni ja unohtamaan koko pullon. Hänen käyttäytymisensä selvänä ei ollut poikkeavaa. Tilipäivän lähestyessä saattoi olla tosin stressiä taas tulevasta ryyppykaudesta. Siksi hän kaiketi saattoi aloittaa juomisen jo ennen isääni.

Äitini hankki lopulta kaikessa hiljaisuudessa oman asunnon, ja alkoi paeta sinne aina kun isäni joi. Välillä he joivat molemmat, mutta äidilläni oli kuukausia pitkiä selviä kausia, ensin kolme, sitten yhdeksän. Hän piti niistä kirjaa, ja oli innoissaan pitkistä juomattomista kausista. Kertoi, ettei tee yhtään edes mieli. Seuraavana päivänä tosin repsahdus saattoi tulla. 

Äitini ei siltikään ole alkoholisti. Alkoholistiksi ei tulla automaattisesti juomalla suuria määriä. Hän on monesti juonut yhden illan, ja paennut sen jälkeen omaan asuntoonsa selviämään ja ollut sen jälkeen pitkään ottamatta. Tissuttelu ei kuulunut hänen tapoihinsa. Kaljapulloja hän kyllä piilotteli, ei piilotellakseen juomistaan vaan turvatakseen rapulapäiviksi loiventavat. 

Hänestä olisi voinut tulla alkoholisti tuolla juomisella, mutta ei tullut. Hänellä ei ole perinnöllistä alttiutta, vaikka hänenkin isä oli alkoholisti. Nyt hän on ollut omasta halustaan reilusti yli kaksi vuotta juomatta, ja on tyytyväinen elämäänsä. Äitini ei ole koskaan kieltänyt juomistaan, eikä isäni juomista, vaan puhunut niistä varsin avoimesti (paitsi raskauden aikaisesta juomisestaan!!).



Miten alkoholismi eroaa suurkulutuksesta - Alkoholistin tunnusmerkit

  • Alkoholismi eli alkoholiriippuvuus on sairaus, jolle on tautiluokitus F10
  • Alkoholisti ei pysty laittamaan korkkia kiinni, suurkuluttaja pystyy (ei riippuvuutta)
  • Päihderiippuvuus on perinnöllistä (useita geenejä mm. GAPRA2-geeni)
  • Alkoholiriippuvuudesta ei voi parantua, mutta raitistua voi
  • Mahdoton kontrolloida juomista
  • Juominen on pakonomaista ja koko elämä pyörii alkoholin ympärillä
  • Sairaus etenee asteittain -> sietokyky kasvaa -> tuurijuoppoudesta rappioalkoholistiin -> fyysiset ja psyykkiset sairaudet -> kuolema
  • Kovat vieroitusoireet
  • Valehtelu (myös selvinpäin)
  • Unettomuus, epäluulot, pelkotilat (meillä esim. jemmattiin aseita, pamppuja, ruuvattiin starttirevolverista .22 kaliiberinen)
  • Toisista pahaa puhuminen, loukkaaminen
  • Vastuuttomuus
  • Päihdeongelman kieltäminen kuuluu sairauden luonteeseen!
  • Kuivahumala (itsekeskeisyys, yli-ihmisyys, ailahteleva verensokeri -> ärtyneisyys)
(Lähteet: Päihdelinkki, Rehappi, Duodecim-lehti, Wikipedia, Minnesota-hoito, Suomen Päihderiippuvaiset ry, omat kokemukset ja havainnot)


Äidilläni ei ole yllä mainituista alkoholistin tunnusmerkeistä mitään, joten hän ei ole alkoholisti. Tällä hetkellä hän ei ole edes suurkuluttaja, vaan absolutisti. Mietin realistisesti mitä tapahtuisi, jos hän joisi pullon kaljaa. En tiedä. Joko hänelle ei maistuisi lainkaan, tai sitten hän joisi sen yhden illan. Mutta en usko, että enää joisi pitkiä jaksoja kun pääpahis on poissa. 

Luitko jo nämä:



- Meikku


Tykkää blogini Facebook-sivusta:






Kommentit

Suositut tekstit