Lukijoiden kynistä: Joulu alkoholistiperheessä

On 23. päivä joulukuuta. Enää yksi yö siihen, että Joulupukki tulee ja saan lahjoja. Olen minä mielestäni ollut kiltti. Ei Joulupukki piiskaa anna, kuten äiti sanoo kiukuspäissään, jos en tottele. Tottelen minä silloin, kun isä on paikalla.

Meillä ei ole rahaa, viime viikon pikkujoulukännäilyihin meni kaikki. Niimpä meille ei tule joulukuusta tänä vuonna. Äiti sanoo, että siksi isä heitti sohvankin ulos – kun rahat loppuivat. Toivon, että saisin silti ne korkokengät, joista Pukille kirjoitin.

Isä haluaa lähteä taas juomaan, ja kehittää riidan äidin kanssa ihan tyhjästä. Minä yritän jatkaa leikkejäni, Petra- barbi menee naimisiin Frederikin kanssa, ja yhdessä he ajavat naima-autolla. Pam! Ovi läiskähtää kiinni ja isä on poissa. Tavoite saavutettu. Pelko kouraisee vatsaani, ja leikkini keskeytyy.

En saa kiinni leikistä enää, sisälläni laukkaavat kilpaa ahdistus ja pelko; mitä jos joulu menee pilalle? Mitä pukki ajattelee kännisestä isästä? Jostain kuuluu sihahdus. Hiivin keittiöön, ja näen, miten äitini avaa kaljapullon. Ryntään huoneeseeni itkemään.

Isää ei kuulu, tuskin tuleekaan ennen aamuyötä. Äiti on juonut itsensä humalaan, ja päättänyt mennä saunaan. On hiljaista. Oloni kohentuu hieman, ja päätän tehdä voileipää. Laitan leivän päälle kinkkumakkaraa ja metvurstia. Paljon muuta ei ole. Jatkan vielä leikkejäni hetken. Ulkona on ihan pimeää, ja on alkanut satamaan lunta. Hymyilen lumihiutaleille.

Äiti on ollut saunassa aika kauan. En haluaisi mennä sinne, sillä sauna sijaitsee kellarissa, ja minua pelottaa se paikka. En kuitenkaan uskalla mennä nukkumaankaan, jos kiuas on päällä. Otan isän työkalupakista Arraksen metallin värisen taskulampun, ja lähden sydän pamppaillen kellariin.

Huomaan äitini nukkuvan lauteilla melkein juomaton kaljapullo kädessään. Sammutan kiukaan ja menen nopeasti takaisin ylös. Laitan vielä ovenkin kiinni varmuuden varalta, ettei pimeästä pääse möröt kotimme puolelle. Luotan siihen, että äiti tulee saunasta, kun herää.

Olen todella väsynyt, ja laitan itseni nukkumaan. Hautaudun peiton alle kokonaan, pelottaa. Peiton alla tulee tukalan kuuma, mutta en uskalla liikahtaa, etteivät pimeän otukset huomaa minua. Lopulta on pakko antaa periksi, hiukset ovat liimaantuneet hikiseen otsaani. Nukahdan.

Herään aamulla omia aikojani. Meillä on ihan hiljaista. Nousen varovasti sängystä ja tassuttelen olohuoneeseen. Silmäni laajenevat hämmästyksestä! Olohuoneen nurkassa seisoo oikea joulukuusi, joka on vielä koristeltukin. Olen ihan varma, että tontut ovat käyneet yöllä sen laittamassa. Meidän joulun ihme, vaikka vähän kärsineen näköinen.

Isä ja äiti heräilevät makkarissaan. Äidillä on huono olo ja pää kipeä. Hän juoksee oksentamaan heti kun nousee sängystä ylös. Isä kävelee olohuoneeseen villapaita päällä ja rapsuttaa sekaista tukkaansa. Olen ihan hirveän onnellinen ja tyytyväinen, joulupukki tulee tänään ja kaikki on hyvin. Minua ei haittaa edes äidin märkänä myttynä eteisessä lojuva saunapyyhe.

Aaton aamupäivä sujuu oikein hilpeissä merkeissä. Vähän ehkä liiankin hilpeissä merkeissä. Äiti on laittanut alkeellisen jouluaterian valmislaatikoista, joita on jemmannut jo aikaisemmin pakkaseen. Sitten käy, kuten olin pelännytkin: Isä ottaa kaapista Koskenkorvan viinaa ja sekoittaa sitä glögiin. Hyvää joulua.

Juomista jatkuu iltapäivään saakka, kunnes vanhemmat sammuvat olohuoneen sohvalle. Olen pettynyt. Nieleskelen kyyneleitä ja hautaudun peittoihini. Melkein nukahdan itsekin, kun havahdun ovikellon ääneen.

Onkos täällä kilttejä lapsia, kuuluu ovelta valkoisen parran uumenista. Hätäännyn. Ei Joulupukki voi tänne tulla kun molemmat vanhempani nukkuvat! Joulupukilla on mukanaan vielä Joulumuorikin, ja yhdessä he tömistelevät sisään lunta kengistä potkien.

Joulupukkia ja muoria ei haitannut vanhempieni humalatila, ja tunsin olevani siitä hirveän kiitollinen. Isäni heräsi pukin ravisteluihin, ja oli hetken ihan muissa maailmoissa. Hän luuli, että hänellä oli kädessään pullo josta yritti ottaa hörppyä. Tirskahdin. Joulupukki oli heti tilanteen tasalla, ja antoi isälleni kaljapullon. Sitten hän istahti muorin kanssa nojatuoleille ja alkoi lahjojen jako.

Sain kivoja paketteja, yhdestä löytyivät ne upeat korkkarit joita olin toivonut! Lisäksi sain kauniin tonttupuvun, jonka puin tietenkin heti päälleni. Avasin loputkin paketeista, ja ihailin mahtavaa uutta nukkea, jolla oli vaalea tukka ja sinipunainen raita hiuksissaan.

 Isäni oli sillä välin ryhtynyt kestitsemään Joulupukkia, ja tarjosi hänelle glögipaukkuja. Kun glögi loppui, isä lantrasi viinaa vain vedellä. Kuulin, kuinka isä sanoi Joulupukille, että kävi viime yönä varastamassa kuusen lähikaupan pihasta.

Joulupukki tuli niin humalaan, että muori ei enää pystynyt taluttamaan häntä pois. Heidän oli pakko jäädä meille yöksi. Minulle tuli huoli siitä, jäivätkö muut lapset ilman lahjoja vanhempieni vuoksi. En kuitenkaan uskaltanut sanoa huoltani ääneen, vaan toivoin että asia järjestyisi jotenkin.  Heille laitettiin peti levitettävälle sohvalle, ja minä menin uusien lelujeni kanssa korkkarit jalassa tonttupuku päällä huoneeseeni leikkimään. Eipä monella muulla jäänyt Joulupukki yöksi.

Heräsin keskellä yötä äidin huutoon ja isän karjuntaan. Minulla oli edelleen uusi tonttupuku päälläni, ja lelut sängyssä. Olin nukahtanut kesken leikkien. Äänet sekoittuivat toisiinsa, ja yhtäkkiä kuulin mummon äänen keittiöstä. Menin katsomaan, ja näin miten isä kuristi äitiä ja mummo joulumuorin vaatteet päällään huusi vieressä.

Mummo huomasi minut ja käski pois. Juoksin kuusen alle piiloon itkemään. Näin Joulupukin heräilevän sohvalta. Hän olikin vain ukki! Pettymys ja pelko vuorottelivat minussa, eikä ukki huomannut kuusen alla kyykkivää pientä tyttöä. Äkkiä isä karjaisi, ja sitten tuli hiljaista. Äiti ja mummo itkivät. Pian mummo tuli sanomaan, että nyt pakataan reppu ja lähdet Joulupukin ja muorin luo.

Pakkasimme reppuun vaatteita, pari uutta lelua ja hammasharjan. Isää ja äitiä en saanut nähdä. Ukki jäisi selvittämään tilannetta. Me lähdimme mummon kanssa edeltä kylmään pakkasyöhön. Onneksi ei ollut kuin kilometrin matka.

Joulun taika oli poissa. Äiti oli puukottanut isää.

Nöyrä kiitos kaikille, jotka lähetitte omia muistojanne tätä kirjoitusta varten. Ihan kaikkia en valitettavasti saanut käytettyä tässä postauksessa. Vaikka omat jouluni olen pääsääntöisesti lapsena ollutkin mummolassa, saatoin aistia ja tuntea tarinoissanne niitä tuttuja pettymyksen, ahdistuksen ja pelon tunteita, joita olen minäkin lapsuudessani kokenut. Tämä jouluinen tarina päättyi ikävissä merkeissä, mutta voimme mielessämme rakentaa sen parhain päin. Ehkä isälle ei käynyt pahasti, ehkä tarinan tyttö sai onnellisen loppujoulun mummolassa...

- Meikku