Loppuunpalaminen ja menneen vuoden kävijämäärät blogissa



Minä kävin hyvin lähellä uupumusta. Mies sitä yritti minulle toitottaa - rajoita jo, palat loppuun. Kyllä se blogi voi odottaa!

Mutta ei se voinut. Blogitekstin oli putkahdettava suurinpiirtein joka kolmas päivä. Lisäksi oli hoidettava se varsinainen päivätyö. Sen ja kahden blogin lisäksi oli vielä kirjaprojekti ja e-kirja. Niiden päälle oli vielä viimeistelemätön hirsitalo.

Ajankäyttöni oli aivan kaaoottista. Kävin suurinpiirtein vartin välein kurkkaamassa somessa, onko uusia tykkääjiä/kommentteja. Onko kyselyyn tullut uusia vastaajia. Jäin jopa jumittamaan analytiikkaohjelmaan, kun seurasin, tulitko lukemaan blogiani Facebookista ja Blogit.fi:stä.

Aloin olemaan jatkuvasti väsynyt, kyllästynyt, ärtynyt. Olinkohan sittenkin haalinut liikaa projektia? En jaksanut enää hoitaa päivätyötänikään samanlaisella palolla, mitä vielä keväällä. Lisäksi surutyö vei oman osansa.

Omat lapset kävivät hermoilleni, tiuskin ja äyskin. Huusin. Olin vihainen. Lapset olivat kuin peili, josta minä oman käytökseni näin.

Miksi on niin vaikeaa ottaa lähimpien neuvoja vastaan?

Mutta blogi on tärkeä. Minä autan sinuakin ymmärtämään itseäsi paremmin. Samalla minä saan sinun kommenteistasi ja palautteistasi ymmärrystä ja voimaa.


"Kiitos, ja älä lopeta näistä asioista puhumista 
nii kauan kun on mitä puhua. 
Olet rohkea ja inspiroiva nainen."

Palaute lukijalta

Asiat tärkeysjärjestykseen

En ole lopettamassa blogiani. Tämä on minullekin tärkeä harrastus ja väylä toipua lasisesta lapsuudesta. 

Menin joululomalle pariksi viikoksi. Laitoin bloginkin lomalle. Jouluna en käynyt kahteen päivään Facebookissa. Usko tai älä, Facessa ei tapahtunut yhtään mitään ihmeellistä sinä aikana, kun en siellä käynyt! 

Sitten tein päätöksen, joka olikin erittäin hyvä lupaus uudeksi vuodeksi: Kirjoitan jatkossa kerran viikossa. Olet aiemmin lukenut noin kaksi postausta viikossa, mutta nyt niitä tulee maanantaisin yksi.  Viikkokirje tulee sunnuntaisin, niinkuin tähänkin saakka. Liittymällä sähköpostilistalle, saat siis sen toisenkin postauksen. Se vain tulee sähköpostiisi suoraan.





Lomalla minä rentouduin. Pelasin Sims 4 joka on ainoa peli jota pelaan kun on aikaa. Luin Pauliina Rauhalan Taivaslaulun ja nautin siitä ettei ollut tarve tehdä mitään. Välillä tuli jopa outoja tuntemuksia; voinko muka oikeasti istua tässä sohvalla ilman, että täytyy tehdä jotain?

Loman loppupuolella aloin jo odottaa päivätyöni alkamista. Pieniä tepsuttavia jalkoja lattiallamme, märkiä kintaita ja vuotavia neniä.  

Tajusin, miten lähellä täydellistä loppuunpalamista olinkaan ollut. Lisäksi päätin, että lopetan toisen blogin, joka muutenkin on alkutekijöissään. Ei minulla ole aikaa sille. Ehkäpä sitten, kun kirjaprojektit ovat valmiita.

Vuoden 2017 kävijämäärät blogissa

Aloitin Hirsitalon emäntä - blogin huhtikuussa 2017, mutta analytiikkatyökalun asensin vasta toukokuussa. Kävijät eivät ole siis kuin reilulta puolelta vuodelta. 

Koko vuoden uniikit kävijät ajalla 1.5. - 31.12.2017 olivat 41 350. Tässä eivät kaikki lukijat ole, sillä Analytics ei rekisteröi kaikkia. Teitä voi olla vaikka tuplat enemmän.


Uusia lukijoita oli hieman yli puolet. Se kertookin hienosti, että olette jakaneet kirjotuksiani ja blogiin on tullut lisää lukijoita. Googlen hakukoneen kautta on eniten käyty lukemassa kirjoitustani maksakirroosista.

Joulukuussa yksittäisiä lukijoita oli 6002. Jatkossa teen nämä kävijäkoosteet kvartaaleittain, eli kolmen kuukauden välein. 

Vuoden 2017 kymmenen luetuinta postausta olivat:


1. Lastensuojelun tekemistä kirjauksista Ei kotona ketään




5. Sosiaalityöntekijän anteeksipyyntö Anteeksi, ääni sanoi puhelimessa


7. Alkoholisti-isäni toteuttama Väkivalta

8. Kuka minä olen, olenko kiinnostava?



Gallup-tulokset

Minulla oli kaksi kyselyä liittyen tulevaan kirjaani. Blogin puolella kysyin, olisitko kiinnostunut lukemaan kirjani. 85% vastanneista vastasi KYLLÄ, 13% EHKÄ ja 1% EN. 

Facebookin puolella kysyin, laitetaanko kirjaan kuvia mukaan, vai olisiko parempi ilman. 93% vastaajista vastasi, että KUVAT MUKAAN. Vastaajista 7% oli taas sitä mieltä, että pelkkä teksti olisi parempi. Yhteenvetona siis = Kirja kirjoitetaan kuvien kera, ja julkaistaan sitten vaikka omakustanteena, ellei kustantamot ota käsikirjoitusta siipiensä suojiin.

Minulla on tekeillä toinenkin kirja, enemmänkin työhöni liittyvä e-kirja. Yritän saada sen julkaisukuntoon ennen kesää. Sähköisen kirjan tarkoitus on tarjota arkeen helpotusta ruoanlaittopulmiin, ja sen pääkohderyhmä ovat lapsiperheet. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Eihän yrittäjä mihinkään leimastaan pääse. Kun on kerran y-tunnus laitettu, on matala kynnys kokeilla monenlaista. Mutta blogi ei minulle tuota toistaiseksi kuin mainosten kautta 70e kolmessa kuukaudessa. Meneekö miinukselle sitten, kun muutan blogin ilmaiselta blogger-alustalta pois? Ehkä. 

Oikein ihanaa tammikuun jatkoa sinulle lukijani, palataan viikon päästä. Ethän sinäkään huhki sitten liikaa?

- Meikku







Kommentit

Suositut tekstit