Öiset mekkalat ja huomisen zombie


Mikä siinä on, että alkoholistit melskaavat yöt ja nukkuvat päivät? Miksi ei ryyppyputken aikana voi ihmisen luonnollinen unirytmi toimia, vaan suurimmat örinät ja etenkin tappelut ajoittuvat yöaikaan?





Ryyppyputket lipsuivat viikollekin


Ryyppyputken aloitus ei osunut yleensä mihinkään tiettyyn vuorokauden aikaan. Se saattoi alkaa illalla myöhään, tai he saattoivat olla aamulla selvin päin mutta iltapäivällä koinkin ikävän yllätyksen koulusta tullessani.

Toisinaan he eivät olleet edes kotona kun tulin koulusta. Etenkin perjantaisin vain soitettiin lähibaarista mummolaan, ja vaari porhalsi Datsunillaan pihaan odottamaan kouluni loppumista. Soittaja oli äitini, isäni ei moisella päätään vaivannut.

Vaikka sossu oli sopinut vanhempieni kanssa, että minut pitää viedä mummolaan putken alkaessa, näin ei tapahtunut läheskään aina. Pikku hiljaa siitä sopimuksesta alettiin luistaa. Etenkin sen jälkeen, kun isovanhempani muuttivat kirkolle, oloni heillä vähentyi selvästi.

En minä viihtynytkään kerrostalossa, jossa patteri kohisi yöllä kovaäänisesti ja vaari kuorsasi vielä kovaäänisemmin. Kaikki me nukuimme samassa sängyssä, mumma keskellä. Tosin nukuin todella huonosti siellä. Aloin olla yhä enemmän kotona kun vanhempani joivat, ja yhä enemmän juominen ajoittui viikollekin.

Unettomuus näkyy koulussa

Vanhemmistani molemmat joivat, vaikka isäni vain oli alkoholisti. Päivällä pärjättiin ihan okei, meillä oli usein vieraita. Illan tullen yleensä isäni alkoi haastaa riitaa, ja sai kuin saikin rähinän aikaiseksi. 

Makasin sängyssäni peitto pään yli vedettynä ja yritin nukkua. Kun olohuone, missä metelöitiin oli heti seinän toisella puolella, ei siinä nukuttuakaan saanut. Olin välillä hengittämättä, kun huomasin olohuoneessa lyhyitä hiljaisia hetkiä. Samalla toivoin oikein kovasti, että isäni sammuisi. Yleensä silloin nukahtaisi äitinikin.

Hyvin monia öitä meni kuitenkin valvoessa, lapsuudesta nuoruuteen, nuoruudesta aikuisuuteen. Kouluun nousin silti, vaikka takana olikin uneton yö. Se näkyi ja tuntui. Silmät eivät meinanneet pysyä auki, siristelin pulpetissa ymmärtämättä paljon mitään koulupäivästä. Opettajan puhe puuroutui korvissani.




Vuorokauden ajat sekaisin

Vanhemmillani oli usein vuorokauden ajat ihan sekaisin putken aikana. Illalla kysyttiin, onko aamu, ja aamulla luultiin että on ilta. Millään ei meinattu uskoa, kun sanoin että kello on illalla kahdeksan, hyvää huomenta vaan. 

Perin kuluttavaa se olikin, kun aamulla nukahdettiin ja minun täytyi nousta kouluun. Sitten illalla herättiin taas valvomaan ja metelöimään yöksi. Minulla saattoi olla toisinaan montakin unetonta yötä, mutta onneksi väsymys oli usein niin suuri, että nukahdin edes hetkeksi. 

Yöni sain olla usein rauhassa. Kerran tosin havahduin siihen, kun äitini seisoi sänkyni vieressä isäni kanssa. Isäni löi äitiä, joka kaatui sänkyyni. Peitossani oli pitkään verijälkiä muistona tuosta yöstä. 

Väliin heistä oli hauska hakea cd-soittimeni olohuoneen puolelle, ja alkaa soittamaan sillä musiikkia. Kyllä silloin vitutti ja rankasti. Aika moneen otteeseen sain käydä sanomassa, että voisitteko laittaa hiljemmalle. Laittoivat toki, hetkeksi. 

Unettomat yöt jäivät päälle

Vasta kun muutin pois kotoa, sain nukkua yöni. Se ei vaan sitten onnistunutkaan ihan niin helposti. Valvoin aina silloin tällöin kokonaisia öitä piehtaroiden sängyssä ilman mitään syytä. Kun on lapsesta saakka tottunut valvomaan öitä, se kai jäi päälle.




Viimeisten kymmenen vuoden aikana olen oppinut nukkumaan yöni, eikä unettomia öitä tule enää ilman syytä. No okei, täysikuu voi joskus valvottaa, raskas lenkki tai salitreeni illalla voi saada aikaan levottomat jalat, lasten sairastaminen saa huolestuneen äidin valvomaan.. Etenkin nyt, kun munuaisten vajaatoimintaa sairastava poikamme sai takaisin verenpainelääkkeet, joka oli pieni takaisku toipumiselle. 

Kun rakensimme tätä taloamme, asuimme vuokralla melko levottomassa kerrostalossa. Siellä tuli valvottua öitä, kun pitkästä aikaa kuului sitä tuttua (turvallista?) örinää ja musiikkia, kaikenlaista töminää ja kilinää. Olin jo tottunut edelliseen hiljaiseen taloyhtiöön, josta myimme neliömme pois. 

Nyt nautin taas hiljaisista öistä, paitsi herkkäunisuus taas alkaa vaivaamaan: Puoliso kuorsaa ja narskuttaa hampaitaan työstressin vuoksi, ja minä saatan herätä siihen.


- Meikku


Pyörähtikö teillä vuorokausi väärinpäin ryyppyputken aikana?

Ps. Talomme haisee ihanasti vanhalle viinalle, sillä maalämmön keruupiirin liitin ratkesi tänään ja päästi etanoliseoksen ulos. Ah ihania tuoksumuistoja!




Kommentit

  1. Tuoksumuistot ovat kamalia, kaupan vihanneshyllyllä greipit tuoksuvat niin, että vilkuilen ympärilleni nähdäkseni isän jossain lähettyvillä kittaamassa lonkeroa. Sama tapahtuu autoa ajaessa kun suihkuttaa tuulilasin pesunestettä ikkunalle, auton täyttää voimakas viinan hajua ja palaan muistojeni aikaan kun jouduin toimimaan juoppokuskina.

    Naapuriltamme olen kuullut, että isä usein riehuu öisin ja huutaa tyhjyydelle. Kerran kesäaamuna isä soitti viiden aikaan ja moitti minua, kun olin nukkumassa. Oli sen verran miedossa humalassa, että uskoi minua kun kerroin olevan aamuyö. Siitä lähtien olen pitänyt puhelinta äänettömällä öisin ja nyt älypuhelinten aikana olen ohjelmoinut vain pari numeroa, jotka voivat tulla läpi.

    Itsekin usein ihmettelin tuota, miten noilla ryyppyporukoilla meno hyytyi vasta aamukuuden/seitsemän aikaan, jolloin joutui itse nousemaan ylös ja lähtemään kouluun. Mikseivät voineet tehdä samoin, sen sijaan että menisivät kouluun niin olisivat aloittaneet ryypiskelyn silloin? (ja mielellään jossain muualla...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Senköhän takia minäkin pystyn juomaan vain lonkeroa, kun vanhempani eivät sitä juuri koskaan juoneet?! Tai en minä juo enää mitään alkoholipitoista, paitsi Auringon hattua flunssan iskiessä ja sekin tekee häjyä viinapitoisuutensa takia.

      Vasta ryyppyputken loppu oli sellainen, että menivät nukkumaan illalla, muutoin jaksoivat möyrästää yöt. Ja ai että kun olisivatkin juoneet jossain muualla, jossa ei ole pieniä lapsia kärsimässä. Vähän rahaa olisivat jättäneet ruokaan, niin olisin kyllä pärjännyt päiviäkin yksin.

      On se kumma.

      Poista

Lähetä kommentti

Jätäthän terveiset hirsitalon emännälle =)

Suositut tekstit