Ruma ankanpoikanen, joutsen vai harakka


Otsikko kuvaa hyvin tätä blogikirjoitustani, eli kyseessä on alkoholistin lapsen "muuttumisleikki". Olen tässä itse funtsinut, että millainen olisikaan ollut nuoruuteni, jos olisin itse saanut enemmän päättää pukeutumisestani. No nyt huonosti asian kerroin: Kyllä minä sain päättää itse pukeutumiseni, mutta vain niistä rytkyistä jotka äitini laiha rahamassi minulle kustansi.

En siis todellakaan saanut muodin mukaisia vaatteita, kuin silloin tällöin. Etenkin JOS ne sai puoli-ilmaiseksi tai lahjaksi. Lapsena sitä ei niin paljoa ajatellut kuin teininä. Silloin asia oli tärkeä. Yhtä tärkeä kuin tukkatyyli ja silmälasit. Niin, lasithan minä sain jo ekalla.

Äiti päätti millaiset sangat olivat, ja minä en asiaan sitten puuttunut. Karmeathan ne olivat. Hiustyyli sai muutoksen, kun esiteininä pätkäisin tukan lyhyeksi. Seiskalla olin jo huomattavasti paremman näköinen. Äitini ylläpitämä leikkausmalli sai mennä.

Tädiltä tuli jotain punaista hiusväriä, meni hetken ennen kuin uskalsin kokeilla. No ei se tarttunut kauheasti, mutta kipinä oli syttynyt. Sen jälkeen tukka vaihtoi väriä suunnilleen joka kuukausi. Teini-iän lemppariksi tuli musta. Mustaa mustaa mustaa kuten mielenikin.

Sitten, parikymppisenä musta väistyi, ja tilalle tuli räiskyvän punainen. Se oli mahtava! Mutta haalistui heti ja oli työläs pitää kirkkaana. Rahaakin paloi tolkuttomasti, kun koko ajan sai värjätä. Se ei ollut lopulta minulla kovin pitkään.

Punaisen jälkeen aloin vaalentaa. Blondi oli sitten yhtä pitkään kuin mustakin. Tykkäsin ihan huikeasti, ja blondina sain hirveästi huomiota vaikka se olikin todella epäluonnollisen näköinen. Kävin jopa kampaajalla siistimässä pitkää tukkaani. Välillä leikkasin itse otsatukan. Nautin siitä vapaudesta, jonka sain kun en asunut enää kotona.

Esikoisen jälkeen vaalea tukka oli jo hyvin kasvanut pois. Oli työlästä ja päänahkaa ärsyttävää blondata joka kuukausi. Värjäsin taas punaiseksi. Sitä kesti vain hetken, kun totesin, ettei väri pysynyt tukassani vieläkään. Värjäsin lähelle omaa väriäni, ja annoin kasvaa. Sitten tukka lähti lyhentymään.

Nykyään kuljen vanhoissa rytkyissä ja tukkani on lyhyempi kuin koskaan ennen. Siinä on myös rakennekäsittely, eli permanentti. Tykkään todella paljon. En värjää enää, oma värini on paras.

Alla kuvia siitä, miten vuosien saatossa olen muuttunut:

n. 1996-1997 vihreässä talossa
n. 1998 
2004
2005
2009
2012
2013
2014
2018



Olen päässyt harakka-vaiheeseen 😀. Ihanaa huhtikuun jatkoa, toivottavasti näemme pian luonnon heräävän taas kevääseen.

- Meikku




Kommentit

  1. Kylläpä olet kauniin näköinen,oli hiustyyli mikä tahansa :)

    VastaaPoista
  2. Tuo hymy! Kaiken kokemasi jälkeen, olet upea nainen!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Jätäthän terveiset hirsitalon emännälle =)

Suositut tekstit