SOSIAALITYÖ /ASIAKASKERTOMUS / MUISTUMIA VUOSILTA 2000 ja 2001

(Siirretty KK:n blogista)



Tutustuin Merjaan keväällä 2000 kun hän tarvitsi osto-osoituksen koulukirjoja varten. Osto-osoitus oli selviö, mutta halusin tutustua Merjaan paremmin joten pyysin häntä käymään luonani muutaman kerran. Olisimme mielellään halunneet hänen menevän töihin kesällä 2000 mutta syystä tai toisesta hän ei ollut kiinnostunut.

Puhuimme Merjan kanssa paljon mm. siitä, kuinka koko kylä tietää hänen vanhempiensa juovan ja siitä miten tämä vaikuttaa Merjan elämään. Sanoin että koko kylä tietää myös että sinä et ole vastuussa isäsi tai äitisi tekemisistä vaan ainoastaan omista tekemisistäsi. 
Sos.toimessa oli vielä kesällä sellainen ajatus Merjan osalta että häntä olisi hyvä saada hetkeksi pois kotoa, uusia tuulia haistelemaan. Vaan tämä projekti ei ottanut onnistuakseen, lähinnä siitä syystä että Merja ei halunnut olla erossa poikaystävästään. 

Kesän edetessä heinäkuuksi Merja soitti kertoakseen ettei enää kestä elää kotona vaan haluaa muuttaa pois. Kutsuin Merjan asiasta keskustelemaan ja pyysin poikaystävänkin mukaan. Kerroimme kuitenkin faktat, eli sen että se on Merjan ja vanhempien välinen asia jos he antavat Merjan muuttaa miehen kanssa yhteen ja kotoa pois 16-vuotiaana. 

Kävi niin, etteivät Merja ja poikaystävä muuttaneet virallisesti yhteen. 

Sitten puuttuu sivu, mutta puhuttu on ehkäisystä ja ennenaikaisen vauvakuumeen vaaroista. Tuossa parisuhteessa minua painostettiin rankasti hankkimaan e-pillerit "niinkuin muillakin." Ne hankin, enhän halunnut olla huonompi kuin "muut". Paha vain, etteivät ne sopineetkaan minulle, vaan aiheuttivat valtavat vatsakrampit. Joka kerta kuukautisten toisena päivänä se alkoi aamusta: Sängystä oli turha nousta, muuten nousi kramppiaalto ja oksennus lensi kaaressa.

Pillerimerkin vaihtamisella ei ollut merkitystä tässä asiassa. Iltaisin pystyin jo istumaan, mutta vatsa oli arka vielä monta päivää sen jälkeen. Kun aikanaan tuo väkivaltainen, paska ja väärin perustein alkunsa saanut parisuhde loppui, loppuivat vatsakrampitkin. Oireilu olikin psykosomaattista kipua, ja jatkoin e-pillereiden syömistä kaiken kaikkiaan kymmenen vuotta.

Maaliskuussa Merjan malja alkoi täyttyä ja hän halusi muuttaa poikaystävän kanssa yhteen. He hakivat kunnalta asuntoa ja saivatkin sen. Näin Merjassa uutta yritteliäisyyttä ja tarmoa hoitaa mm. etuusasiat kuntoon. Kesätöihinkin hän oli hakenut. 

Tarve päästä kotoa pois oli niin suuri, etten kuunnellut niitä kilkattavia varoituskelloja jotka päässä soivat varoittaen suuresta virheestä jonka olin tekemässä. Miksi? Oi miksi minä en muuttanut yksin pois? Miksi muutin rakkaudettomaan avoliittoon ihmisen kanssa, jonka elämäntehtävä oli kännipäissään haukkua minut kavereilleen? Kuulin joka kipeää tekevän sanan istuessani yksin hiljaisella parvekkeella tupakkaa polttaen.

Vasta avomiehen narahdettua pettämisestä annoin mennä. Sekoilin rankasti, petin takaisin minkä kerkesin. En tiedä miksi hain läheisyyttä ja parempaa oloa kostamalla, kun oikea ratkaisu olisi ollut lopettaa tuo helvetillinen touhu heti alkuunsa. Myöhemmin kadutti kaikki - ne katumuspilleritkin!

Oman osansa tuosta kaikesta sai pieni musta koiranpentu, joka oli täysin syytön - mutta minun. Avomies nosti pennun kaulapannasta ilmaan ja löi kädellään ulisevaa koiraa monta kertaa. Väliin oli mentävä. Hän teki erittäin selväksi sen, että koira ei ollut tervetullut ja olisi sen halunnut jättää kokonaan vanhemmilleni. Sinne se sitten lopulta jäikin, siellä ei ehkä ollut parhaimmat oltavat tupakansavun keskellä tai juoppojen paijattavana... Mutta ainakaan sitä ei pahoinpidelty.

Koulun puolella Merjalla tuntui menevän suht OK. Koulun puolesta hänet oli ilmoitettu MLL:n Eväitä elämälle- kandidaatiksi. Saas nähdä kuinka käy. Jos Merja otetaan mukaan hän saa koulukirjat sitä kautta. 

Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 2002. Ei kehuttavin arvosanoin, mutta kirjoitin kuitenkin. Ihan hyvä suoritus lähtökohdat huomioiden, vaikka myöhemmin sain kuulla peruskoulussa samalla luokalla olleen pojan suusta että "en olisi ikinä uskonut". No, osaan yllättää niin hyvässä kuin pahassakin. Mutta tämä on kaikki elettyä elämää, ja jotkut oppivat jotain virheistään.

Vuonna 2000 olin 17-vuotias. Joulukuulla täytän jo 35 vuotta. Jos olisin tiennyt 17-vuotiaana sen mitä tiedän nyt, en olisi koskaan muuttanut tuon miehen (?) kanssa yhteen. Olisin luottanut itseeni enemmän ja uskaltanut opiskelemaan kunnolla. En olisi antanut toisten mielipiteiden vaikuttaa ja muovata minusta sellaista kuin minusta tuli. Olisin hymyillyt enemmän, ja nähnyt miten sininen taivas on kaikkien pilvien takana.

- Meikku

Kommentit

Suositut tekstit