POHDINTAA ADHD:N JA PÄIHTEIDEN KÄYTÖN YHTEYDESTÄ

 

Tämä siis ei ole mikään tieteellinen tutkimustulos aiheesta, vaan ihan omaa pohdintaa kokemusteni kautta, mutta myös nojaten luotettavina pidettäviin lähteisiin, kuten Duodecim lääkärilehti. 

Aihe on lähellä sydäntäni muutamasta syystä: Siitä, että meillä mitä todennäköisimmin asustaa nepsy-lapsi, siitä, että olen itsekin mitä todennäköisimmin ollut nepsy, ja siitä, että mitä todennäköisimmin elämäni pääpahis (eli isäni) on ollut nepsy. 

En valitettavasti niin paljon tiedä isäni lapsuudesta kuin haluaisin, eihän tuolloin ole ollut kännykkää kameroineen ja videokameroineen aina mukana, että olisin voinut tehdä havaintoja hänen käytöksestään. Sen verran, mitä olen kuullut, olen kuullut, että hän on ollut "reilu ja toisten puolta pitävä kaveri". Elämä ei tuohon aikaan ole varmasti ollut mitään ruusuilla tanssimista, eikä ainakaan siinä perheessä - mitä siis olen kuullut. Mutta ei siitä sen enempää, ettei kukaan pahoita mieltään. 

Kun isäni lapsuudenkuvia katselee, näyttää siltä, että kyseessä on ollut kekseliäs ja käsistään taitava lapsi. Kuvia seuratessa huomaa, että jotain matkan varrella on tapahtunut. Kasvojen ilme kovenee vuosien karttuessa. Enää ei ole lapsen luottavaa kirkkautta silmissä, vaan kova elämä on astunut tilalle jäädäkseen.

Päihteet olivat kuvioissa jo melko nuoresta iästä saakka. Sehän se tavallisin ikä on, kun lähdetään kokeilemaan. Mutta koska hänelle napsahti myös suvussa kulkeva geeni, se ei jäänyt kokeiluksi, vaan koitui kohtaloksi. 

Aikuisiällä isäni oli menevää sorttia. Hän ei kauaa istunut paikoillaan (ellei juonut), vaan oli aina joko korjaamassa jotain, rakentamassa jotain, keksimässä jotain, suunnittelemassa jotain. Menossa johonkin. Lähti aamulla ja tuli illalla. Ja silloin katsoi televisiota istuen sohvalla ja poltellen tupakkaa. 

ADHD ei ole tullut yhtäkkiä. Siihen ollaan vaan herätty entistä paremmin. Mutta siitä huolimatta nepsyperheet putoavat jonnekin väliin, ja hoitoon on hankala päästä. Isäni kohdalla on mahdottoman vaikea selvittää, kumpi oli ensin - muna vai kana, mikä johtui kuivahumalasta, mikä alkoholismista, mikä mistäkin ja mikä olisi voinut olla ADHD:ta. 

On joitakin selkeitä asioita, jotka puhuvat sen puolesta. Perinnöllisyys noin suurimpana tekijänä. Koska olen varmasti myös nepsy, myös jostain päin sukua se tulee. Voi tulla molemmilta puolilta. Mutta isäni joi, puhui taukoamatta, hukkasi tavaroitaan ja kyseli sitten äidiltä missä ne ovat. Hän unohteli detaljeja, ei pysynyt paikallaan ja paalasi päänsä viinalla ja lääkkeillä. Hän ei myöskään käynyt kouluja, vaikka korvien välissä olisi sitä tavaraa ollutkin. 

ADHD ei ole kaikilla samanlainen. Jos naapurin poika raivoaa ja uhkaa tappaa kaikki, ei tarkoita sitä, että kaikki olisivat samanlaisia. Yhtä lailla luokassa voi olla se tyttö, joka katsoo kaukaisuuteen, ei ymmärrä mitä pitää tehdä eikä sitten tee mitään, vaikuttaa tyhmältä ja laiskalta. Kotitehtävät ovat jatkuvasti tekemättä, kun ei tehtävää ymmärretä eikä se tunnu kiinnostavalta.

Omassa toiminnassa myös ei ole päätä eikä häntää. Olet menossa tyhjäämään pesukonetta, mutta huomaatkin leikkaavasi kynsiä. Olet usein myöhässä, teet tehtävät viime tingassa - jos edes saat aloitettua niitä. Yöllä ei uni tule, kun ajatukset pyörivät päässä vinhaa vauhtia ja aihe vaihtuu sekunnissa. Ei ihme, että monet kokevat saavansa hyötyä käyttämällä päihteitä saadakseen aivot hetkeksi rauhoittumaan. 

Siinä se miina sitten tulee. Alun helpotus vaihtuu pian mekaaniseksi riippuvuudeksi, ja tilalle astuvat monet muut häiriöt. ADHD:n kanssa sanovat olevan muitakin liitännäisoireita, kuten ahdistuneisuutta, masennusta, oppimisvaikeuksia. Sanovat, että ennen ADHD:n määrittämistä pitää hoitaa akuutit tilanteet ensin pois, kuten päihdehäiriöt ja masennus. 

Mutta jos päihderiippuvuuden hoito on paljon hankalampaa niillä, joilla on ADHD - niin miten monien kohdalla maaliin ei päästä ikinä? Helpottavatko ylivilkkaus- ja tarkkaavaisuushäiriön hoidossa käytettävät lääkkeet päihteiden käyttöä? Yleisen uskomuksen mukaan ne lisäävät sitä ja altistavat sille - mutta ilmeisesti näin ei ole kuitenkaan, vaan pikemminkin päinvastoin, kun ei nähdä enää syytä miksi käyttää päihteitä. Poislukien tietenkin ne, joilla on riippuvuus niihin. 

Olisi kiva tietää, miten yleistä ADHD:n itsehoito päihteillä oikein on. Olisiko siinä yksi resursseja vaativa keino saada selville entistä paremmin nepsylapset kouluissa ja terveydenhuollossa, ja samalla saada kansansairauttamme hieman paremmalle tolalle? 

En siis tarkoita, että ADHD olisi ainut syy, miksi etenkin osa nuorista ajautuu juomaan, mutta monien tutkimustenkin valossa se on niistä yksi. 

Mielestäni on kestämätön ajatus, että nuori saa apua ADHD:nsa vasta silloin, kun on sijoitettuna lastensuojelun asumisyksikköön ja ottaa hatkoja saadakseen päihteitä. Se on kauhukuva, joka on ajanut itseni olemaan yhteydessä moniin tahoihin saadakseni apua tyttärelleni.

Opettajilla ja terveydenhoitajilla on paljon osaamisalaa tunnistaa väliinputoajat. Etenkin kouluterveydenhoitajilla on ollut haasteita tässä, ja varhaisen puutumisen mallin käytössä. 

Jos vanhemmat ovat valveutuneita, ja tunnistavat huolen, aika monesti kohtaa vähättelyä. "Katsotaan miten koulu alkaa mennä" ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Sanotaan, että lapsi on vasta pieni, ja hän tarvitsee vain huomiota lisää. Vanhemmilla on ollut ero ja on muutettu uuteen kaupunkiin, kyllä siinä muutokset käytöksessä näkyvät. 

Iso vastuu on vanhemmilla, ei voi mitään. 

- Meikku