Delirium tremens - juoppohuulluus


Delirium. Juoppohulluus. Viinapirut. Pikku-ukot. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Alkoholisti-isäni on todistettavasti kerran saanut alkoholipsykoosin, ja minulla on siitä selkeitä muistikuvia. Olin silloin ehkä kolme-neljä vuotias. Kun delirium tulee, se ei ole mikään pikkujuttu, vaan vakava tila joka vaatii sairaalahoitoa.

Olimme äitini kanssa tulleet mummolasta, jonne pakenimme aina kun isälläni alkoi mennä myöhään. Äitini oli oppinut siitä, että silloin oli ryyppy päällä. Asuimme pienkerrostalon kaksiossa, toisessa kerroksessa. Hän oli jo ihan selvin päin kotiutuessamme. Isäni katsoi ikkunasta ulos ja näki tuttuja kävelemässä pihamaalla. Äitini ei nähnyt vaikka kuinka katsoi. Menimme nukkumaan, ja isäni jäi katsomaan vielä olohuoneeseen televisiota. 




Seuraavana havaihduin, kun isäni nosti minut peittoineen sängystä, ja laski seinän viereen lattialle. Äidinkin hän herätti. Äidilläni oli kova vessahätä mutta isäni ei halunnut päästää häntä tarpeilleen, ettei pyssymies kuule. Piti olla ihan hiljaa. Pihalla oli pyssymies. Lopulta äitini pääsi vessaan, mutta vetää ei saanut. Valojakaan ei saanut laittaa päälle. 

Isäni oli tosissaan pyssymiehen kanssa. Hän sieppasi tuolin, rikkoi makuuhuoneen ikkunan, ja heitti tuolilla pyssymiestä. Kylmä viima puhalsi asuntoon sisälle, siniset verhot heiluivat ikkunassa. Satoi lunta ja oli pimeää. Isäni vei meidät keittokomeroon turvaan. Hän kertoi, että ainoa tie ulos käy parvekkeen kautta. Meidän täytyy hypätä, kaikkien! Äitini kieltäytyi ehdottomasti hyppäämästä alas parvekkeelta. Niinpä isäni hyppäsi yksin ja lähti hakemaan apua. Ilman paitaa, sellaiseen lumipyryyn. 




Jäimme äitini kanssa odottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Ovikelloa soitettiin. Minä pelkäsin, että siellä olisi pyssymies. Tulikin poliisi harjanvarren kanssa. Hän puhui äitini kanssa, tuli selvittämään tilannetta. Pyssymiestä ei näkynyt, mutta isäni vietiin psykiatriseen sairaalaan toipumaan psykoosistaan. Hän oli istunut ravintolan rappusilla lumimyrskyssä ilman paitaa. 

Äitini laittoi makuuhuoneen oven kiinni, ja nukuimme sen yön olohuoneessa. Seuraavana päivänä rikkinäistä ikkunaa tultiin katsomaan, ja se korjattiin. Menimme katsomaan isääni keihäsaidan taa sairaalaan. Hänelle piti viedä kessuja. Eno oli kuskina. Isäni oli vahvasti lääkittynä rauhoittavilla, ihan tomussa. Paikka oli outo, kolkko ja valkoinen. 

Parin päivän päästä isäni pääsi sairaalasta pois. Hän ei muistanut vierailuamme lainkaan. Hän oli parvekkeelta hypätessään satuttanut uudelleen lapsena loukatun olkapäänsä. Se meni välillä pois sijoiltaan. Isäni oli juonut reilusti pontikkaa ennen viina-pirujansa. Hetken elämämme soljui taas rauhallisena, kunnes koitti uusi ryyppykausi. 

- Meikku


Onko sinulla kokemuksia deliriumista?

Kommentit

Suositut tekstit