Kuuden viikon ruokalista #2


Meillä on käytössämme kuuden viikon ruokalista, koska työskentelen yksityisenä perhepäivähoitajana. Pelkästään työni ei kuitenkaan vaikuta listan olemassaoloon ja sisältöön, vaan lapsuuuteni ravinneköyhä ruoka vaikuttaa siihen myös. Haluan itse syödä hyvin, mutta ennen kaikkea tarjota lapsille monipuolista ravintoa.







Lapsuudenkodissani oli usein melko yksipuolista ruokaa, ja erityisesti teininä se oli lähinnä polttoainetta, eli perunaa ja makkarakastiketta päivästä toiseen. Siitä isäni tykkäsi, ja se piti pitkään nälkää pois. Mutta minulle se ei kauheasti maistunut. Jos ruokana oli jotain muuta, isäni valitti siitä. Taisin mennä sitten leipälinjalla kotona. 

Makkarakastike on sellaisenaan jäänyt historiaan meidän pöydässämme, mutta nakkikastiketta meillä tehdään, ja nyt tälle listalle olen ottanut hieman tuunattuna makkarastroganoffin. Muistan tykänneeni jo koulussa siitä, tosin jätän meillä herkkukurkut pois.

Salamipastaa

Muita ruokia meillä oli lapsena mm. purkkihernekeitto, kaalikeitto, jauhelihakeitto, mannapuuro, makaronivelli, kalakeitto, munamaitokastike ruohosipulilla ja makaronilaatikko. Äitini keitti minulle lähinnä tuota mannapuuroa ja makaronivelliä, kun en syönyt juuri muuta. Taisin olla aika tirsmu, kun muistan lääkärin määränneen minulle jotain pahaa tököttiä kasvattamaan ruokahalua. Olinkin alipainoinen pitkään. Kanaa meillä ei ollut koskaan missään muodossa.

Ollessani pieni kävimme sienestämässä ja marjastamassakin, ennen kuin viina nielaisi isäni kokonaan ja kaikki nämä mukavat perheretket loppuivat. Kävimme joskus kalassakin onkimassa räkäkiiskejä. Joskus joku haukikin tarttui mukaan. Siellä se sitten uiskenteli hetken ilokseni sadevesisaavissa ennenkuin isäni otti siltä nirrin pois. 



Seitsemännellä luokalla meillä alkoi kotitalous eli köksä. Tykkäsin siitä, vaikka olinkin todella epävarma taidoistani, ja olin opettajan silmätikku ihan selvästi. Siellä tehtiin lihamureketta, ja halusin sitä tietenkin tehdä myös kotona. No kuinkas kävikään, isäni neuvoi selän takana miten piti tehdä ja lopuksi valittai että mureketta oli liian vähän. Hän söi sen melkein yhdeltä istumalta, ja meille jäi pienet palaset mureketta. Minkäs teet, kun jauhelihaa oli sen vajaa puoli kiloa vain. Nykyään samassa tilanteessa sotkisin sekaan esimerkiksi soijaa.

Pari kertaa siedin sitä selän takana opettamista isältäni, sitten meni hermo. Sanoin että tee itte! ja painelin huoneeseeni jättäen isäni hämmentyneenä nauramaan. En muista mitä murekkeelle sitten tapahtui, mutta minä en sitä kyllä loppuun tehnyt.

Merkittävimmät erot lapsuusajan ruokiin ovat eri ruokalajien vaihtelevuus, ja kasvikset joka aterialla. Meillä molemmat vanhemmistani ovat kyllä tykänneet salaateista, mutta jostain syystä se ei ole kotona löytänyt tietään ruokapöytään. Ehkä siihen ei ollut varaa. Meillä ei ollut yleensä edes ruokapöytää, jossa koko perhe olisi voinut yhdessä syödä. Siksi olikin vallan omituista, kun nykyisen mieheni kanssa ensimmäiset yhteiset ateriat syötiin hänen pienessä ruokapöydässään. Se oli niin merkittävä tilanne, että otin siitä jopa kuvan! Eikä ruoka ollut sen kummempaa, kuin meksikonpataa pussista.



Ensimmäisen ruokalistani olen julkaissut tässä blogissa aika alkuajoilta, kun en vielä voinut kirjoittaa lasisesta lapsuudesta isäni vielä ollessa elävien kirjoissa. Siksi alkupään kirjoitukset ovat vähän mitä sattuu sillisalaattia. Tuolloin ruokalista koostui ihan perusaineksista, ja voit tututstua siihen TÄÄLTÄ.

Tämän hetkinen ruokalista on hieman erilainen verrattuna ensimmäiseen. Siellä on ruokalajeja, joita en ole itsekään aiemmin maistanut. Olen positiivisesti yllättynyt, että meillä maistuu avokadopasta, vaikka avokado sellaisenaan ei mene. Maa-artisokka on myös siinä mielessä haasteellinen, että sitä ei meidän vakikaupassamme ole ollut. Jos ei sitä ole mistään löytynyt, olen korvannut ruoan kasvispastalla. Ruoan tuunaaminen on syntini, ainakin miehen mielestä. Viimeksi tein kasvispastan soijasta, sipulista ja pinaatista. Söimme ketsupin ja salaatin kera. Perjantain tortillalasagnen loistava ohje löytyy VALION SIVULTA, kannattaa ehdottomasti kokeilla!




Kaalilaatikkoa kannattaa tehdä kerralla niin paljon, että sitä saa pakkaseen. Sieltä on hyvä sulattaa seuraavalla kerralla, koska se on aika työläs ruoka.

Minun lapsuudessani käytettiin vielä reseptikirjoja. Toki niitä käytetään edelleen, mutta netistä löytyy pilvin pimein reseptejä, joita tulostella omaksi reseptikokonaisuudeksi. Vaikka meillä olisi ollut tietokonekin lapsuudessani, meillä tuskin olisi kovin monipuolisesti siltikään syöty. Vaikutteet ruoanlaitossa olivat muualla, tavoissa, rahassa, kiinnostuksessa... Alkoholisti-säni myös paljon määräsi mitä ruoaksi pitää laittaa. Makkarakastiketta.

Täytyy vielä todeta linssimuhennoksesta, että viimeksi ostin vahingossa mustapapuja, kun piti tuoda linssejä. Hyvä siitäkin tuli, mutta ottakaa silmät mukaan kun menette kauppaan ;).

- Meikku

Onko sinustakin joskus ärsyttävää jatkuvasti miettiä mitä tekisi ruoaksi? Katsoppas TÄNNE niin löydät ratkaisun ongelmaan! 










Kommentit

Suositut tekstit