Vuorokausi alkoholistiperheessä, osa 2




Vuorokausi alkoholistiperheessämme jatkuu, ensimmäisen osan voit lukea TÄÄLTÄ.


Tuijotan näkyä kiinnostuneena, kukaan ei hätistä minua pois. Joku repii kuristajan isäni päältä ja hän nousee hetken kuluttua tokkuraisena ylös. Isäni autetaan olohuoneeseen nojatuolille istumaan ja hän alkaa vääntää sätkää harovin sormin. Muut lähtevät pois, yksi vielä jää. Hän on saapunut autollaan vaikka on itsekin ottanut. Livahdan omaan huoneeseeni ja alan valmistella barbileikkiä. Minulla on muutama aito Barbie, sekä monta pehmoisesta muovista tehtyä nukkea. Minun parhaan aidon Barbieni vaari löysi kaatopaikalta, sillä ei ollut kuin jalassa pieni jälki. Miesnukkeja on vain yksi, sen nimi on aina Frederik.

Vanhempani juovat olohuoneessa vielä jonkin aikaa, kunnes isäni lähtee ryyppykaverinsa kanssa autolla jonnekin. Isäni ajaa. Äiti jää kotiin jatkamaan juomista ja itsekseen puhumista. Pian äiti menee sänkyyn nukkumaan ja minä nautin hiljaisuudesta leikkien barbeilla. Niillä on häät. Haen kahvinkeittimen keittiöstä huoneeni lattialle ja keitän kahvia. Tuttu kahvin tuoksu muistuttaa äidistä, kun hän on selvin päin. Joku on päästänyt Nallen irti. Annan sen tulla sisälle.




Pian kuuluu auton ääntä ja isäni kurvaa ryyppykaverinsa Morris Marinalla pihaan. Siinä on takalasi rikki. Auton omistajaa ei näy, isä tulee yksin. Hän on pahalla päällä ja ensimmäiseksi huomatessaan äitini sängyssä, hän nostaa sängyn pystyys. Äitini valuu sänkyä pitkin lattialle ja lyö päänsä seinään. Hän alkaa ulista. Isäni harppoo keittiöön ja alkaa heitellä astioita. Livahdan makuuhuoneeseen jossa äitini jo istuu sängyn laidalla. Istun sängylle myös. Äitini laittaa oven kiinni makuuhuoneen ja minun huoneeni välillä. Minun huoneestani pääsee keittiökomeroon jossa isäni heittelee lautaset ja kupit päin ovea. Ne menevät kaikki rikki.

On tullut hiljaisuus. Hiljaisuuden rikkoo pian kuorsaus. Isäni on sammunut wc-pöntölle. Hänellä on tupakki sormissaan. Menen ottamaan sen pois ja heitän lavuaariin. Huomaan, että Mikki-Hiiri-mukini on säpäleinä lattialla. Jatkan hiljaa leikkiä, Frederik saa Petransa. Äiti nukkuu olohuoneen sohvalla. Kova pissahätäkin on. Pakko mennä syreenipuskaan tarpeille, sen jälkeen syön jotain ennen nukkumaanmenoa. Koulureppu on edelleen avaamattomana.

Herään yöllä meteliin. Äitini ja isäni ovat heränneet ja jatkavat ryyppäämistä. Äitin vanhasta kasettimankasta soi Simo Laihon Hammondin helmiä. Käännän kylkeä ja kiskon peiton korville, mutta se ei auta. Sitten tulee riita. Painan peukalolla korvaa ja toivon, että riita on ohi kun otan sormen pois korvasta. Kuuluu kova tömähdys ja kilinää, siinä meni olohuoneen pöytä - ajattelen. Päätän keskeyttää riidan ja avaan välioven. "Musiikki on liian lujalla ja mulla on huomenna koulua." Musiikki laitetaan pienemmälle, menen nukkumaan. Kappale vaihtuu ja äiti vääntää mankan taas suuremmalle, äiti sanoo mankkaa mouhuksi. En saa nukuttua koko yönä.

Aamulla vanhempani ovat sammuneet olohuoneeseen, mouhu soittaa Matin ja Tepon et voi tulla rajan taa. Laitan mouhun kiinni ja näytän sille kieltä. Lähden kouluun myöhässä, enää tämä päivä ennen viikonloppua.



Avaan koulussa reppuni, sieltä tulvahtaa hirveä tupakan haju. Häpeän. Yritän raottaa reppua mahdollisimman vähän. Läksyt ovat tekemättä. En jaksa keskittyä mihinkään, kelaan vain omia juttujani ja painelen lyijykynällä pyyhekumiin reikiä. Koulupäivä kuluu samalla tavalla alusta loppuun, olen hiljainen ja poissaoleva. 

Iltapäivällä lähden koulusta. Ala-Aste on vain tien toisella puolella kodistani. Menen kotiin mielelläni mutta toisaalta taas en. Toivottavasti vanhemmat olisivat poissa. Pihassa odottaa vaari Datsunin kanssa. En tarvitse mukaani mitään, vaan hyppään autoon. Viikonloppu mummolassa alkaa. 


- Meikku


Mitä pidit vuorokaudesta meillä?

Kommentit

  1. Surullista luettavaa :'( Tulee niin paha mieli kaikkien niiden lasten puolesta jotka joutuvat kärsimään vanhempien päihdeongelmista.
    Hienoa että uskallat avoimesti kirjoittaa aiheesta, joka tuntuu yhä olevan tabu.
    Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää, terveyttä ja rakkautta ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Nykyään pitäisi olla enemmän keinoja puuttua näihin jos tiedetään, että on lapsi joka näistä kärsii. Valitettavasti kaikki eivät halua tietää, ongelmaa ei ole olemassa jos siitä ei puhuta. Minä en enää vaikene. Kiitos ja kaunista loppukesää myös sinulle =).

      Poista
  2. Meillä oli samanlaista tosin kerrostalossa. Minullakin on valokuva joka kiteyttää koko lapsuuteni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjaa =(. En toivoisi sellaista kenellekään, kyllä se jäljet jättää. Toivottavasti olet pystynyt työstää asiaa, yksin näistä on aika hankala päästä yli. Minulla on osaltaan auttanut, kun olen yrittänyt selvittää syitä isäni käytökseen. Puuttuivatko naapurit kuinka elämänmenoonne?

      Poista
    2. Kuulostaa hyvin samalaiselta mitä meillä oli ajoittain. Mutta ei kerrostalossakaan tuollaiseen puututa - ei haluta olla uteliaita ja häveliäisyyssyistä käännetään pää vain pois seuraavana päivänä.

      Poista
    3. Tuonkin uskon. Ihmiset on outoja, ei auteta, ei haluta sekaantua ettei vain saisi leimaa. Ei haluta tietää, lakaistaan kaikki maton alle. Voi huoh.

      Poista
  3. Hienosti kirjoitettu ikävästä asiasta. Se kaikki häpeä mikä kaikesta vanhempien toimista lapselle tulee ja sitäkautta aiheuttaa nuorena koulussa mm ongelmia ja mistä usein lasta syytetään, on aikuisena vaikea niellä ja antaa anteeksi. Enkä tiedä haluanko edes antaa. Jälkikäteen oon huomannut ettei mulla ole mitään oppimisen ongelmaa, vaan se kaikki mitä silloin nuorena pienessä maalaiskunnassa tapahtui ja mitä häpesin ja myöhemmin pikkukaupungin lähiössä. Se oli se mikä sen oppimisen ongelman teki. Lapset ei kuulu alkoholisti vanhemmille. Itselläni oli myös koira pienenä ja se oli tärkein asia maailmassa. ollessani isäni kohteli koiraa huonosti juopporeissullaan ja näin sen, itse olin sillon jo 13-14v ja siinä kohtaa näin niin punaista että isäni lähti tutustumaan lumihankeen ja koiran vein kotio lämpöiseen. Vanhemmalla iällä huomaan kuinka tärkeitä koirat on edelleen ne tuovat jotain turvallisuuden tunnetta edelleen vaikkei mitään ongelmia olekkaan.. Kiitos kun jaat oman raskaan taakkasi. Vaikka se saakin vanhat asiat pintaan, niin se saa ne hyvällä ja ehkä joku joka voi asiaan vaikuttaa tekee sen helpommin. KIITOS

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen hienosti kiteytit: ei oppimisessa ongelmaa. Kun ensimmäiset koululuokat menevät perseelleen kototilanteen takia, ei voi enää pysyä mukana myöhemminkään. Jää jälkeen ja sitä kautta kaikki on niin paljon vaikeampaa. Siksi minäkään en päässyt ylioppilaaksi ensimmäisellä kerralla. Isäni oli tuumannut siihen viisaasti että "olisihan se nyt ollutkin". Sitten kun pääsin, kuulin entiseltä luokkalaiselta, että ei olisi ikinä uskonut.

      Hienoa, että pidit koirasta huolta. Se oli sinulle se tuki ja turva vaikeina aikoina. Minä olen myös aina tykännyt koirista, mutta jälkeenpäin olen ajatellut, että olisi ollut parempi ettei meillä olisi ollut koiraa lainkaan. Pihalla se raukka aina yksin oli, ja kun sisälle pääsi niin heti oli kuuma. Ei saanut liikuntaa ja lihoi. itsellä vain ei paukut riittäneet koirasta huolehtimiseen vettä, ruokaa ja seuraa enempää. Onneksi ei ollut pienempiä sisaruksia.

      Hienoa, ettei tekstini ala ahdistamaan, toivottavasti luet jatkossakin.

      Poista
  4. Äitini on alkoholisti ja sairas. Jäin miettimään, kuinka erilainen olisi munkin ja sisarusten elämä nyt ja kuinka erilaista se olisi ollut jos isä ei olisi kestänyt vaan ryypännyt ja piessyt. Vaikka välillä olenkin vihainen ettei hankkinut meille apua. Alkoholistiperheen vanhimmainen lapsi olen, oppikirjasta itseni tunnistan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. On hyvä, että toinen on vanhemmista jaksanut, eikä sortunut viinaan kuten oma äitini. Hän joi oikeastaan vain, koska ei jaksanut isääni kuunnella. Kyllä se on silti rankkaa vaikka vain toinen joisi. Toivottavasti olette saaneet käsiteltyä vaikean lapsuutenne. Toivon teille kaikkea hyvää ja lempeää syksyä.

      Poista
  5. Tää teksti on vaan niin totta...kaikki toistavat pohjimmiltaan aina samaa surullista kaavaa. Minäkin olen kasvanut perheessä, jossa molemmat vanhemmat olivat alkoholisteja ja tarina on melkein yksi yhteen omasta lapsuudestani. Valitettavasti tälläisilla tarinoilla erittäin harvoin onnellinen loppu, omat vanhempani menehtyivät lopulta alkoholin käytön aiheuttamiin sairauksiin. Vaikka oma exodukseni vanhempieni alkoholismin kanssa on käytännössä ohi, en kuitenkaan pysty olemaan niin, että en olisi katkera vanhemmilleni siitä että he pilasivat minun ja siskoni lapsuuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Käyttäytymismalleja on alkoholisteilla rajallinen määrä, vaikka olisivat ihmisinä erilaisiakin.

      Olen pahoillani vanhempiesi puolesta, mutta uskon, että lopulta on saattanut olla teille helpotuskin. Mukavaa uutta vuotta teille.

      Poista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kyse on yleensäkin seksuaalisesta tms. hyväksikäytöistä, olen taatusti samaa mieltä asioiden vakavuudesta.Alustus seuraavaan kommenttiini.
      Kiitos.

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista

Lähetä kommentti

Jätäthän terveiset hirsitalon emännälle =)

Suositut tekstit