Ken voi kiven ensimmäisen heittää sen?


Palaan koulukiusausaiheeseen, mutta myös yleisesti siihen, millaista alkoholistin lapsen koulu voi olla. Jonkin verran asiaa ole avannut eri blogikirjoituksissani, mutta suurin osa on kertonut kotioloista. Tämä postaus kertoo ala-asteesta ja niistä tunnelmista, sen jälkeen siirrytään jo yläasteelle kun lapsuus jää taakse. 

Ekaluokalla on suunnilleen samalla viivalla toisten kanssa, kun he eivät  vielä tiedä. Koulu on pelottava paikka silti, yhtäkkiä sitä on ison rakennuksen edessä, jonka pihalla joka aamu järjestäydytään jonoihin, ja opettajan johdolla mennään sisälle luokkiin. Kova kilpailu oli toisilla siitä, pääseekä jonon ensimmäiseksi. Usein siellä keikkuivat saman henkilöt, mutta minua ei asia jaksanut kiinnostaa. Oikeastaan koko koulu ei jaksanut kiinnostaa, vaikka oli siellä kaverit ja ihan kivoja tunteja. 

Toisaalta koulu oli pakotie päiväksi pois kotihelvetistä. Pian ekaluokan jälkeen koulu alkoi olla pakollinen toinen helvetti, se jossa kiusasivat eri tyypit kuin kotona. Pulpetista katosi aika ajoin tavaraa, niitä piiloteltin luokan kaappeihin, osa jäi kateisiin lopullisesti. Esimerkiksi se NHL-aiheinen teroitin, joka oli uusi. 



Harvoin kiusaaminen oli kuitenkaan fyysistä, tönimistä saattoi olla joskus ja kamppaamista. Kiusaaminen oli pääasiassa henkistä, puhuttiin pahaa, irvisteltiin ja naurettiin, jätettiin porukasta pois. Mihinkään et ollut tervetullut, olit koko ajan hylkiö. Vaikka olisi joskus ollutkin hyvä jossain, tai keksinyt jonkin hyvän ajatuksen, se lytättiin yleensä vain, koska se oli minun. 

Luokassa kiersi myös niitä ihania lappuja. Yhdessä luki täällä haisee (sukunimi) 100 vuotta vanha paska. Varmaan haisikin, mutta siinä kirjoittaja oli väärässä, että se olisi ollut paska tai edes sata vuotta vanha. Kyllä se oli vain tupakki. Saatoitpa jopa itsekin vanhempana haista tuolta paskalta. Jep, olen katkera edelleen, vetäisin suoraan turpaan jos vastaan tulisit vielä päätäsi aukomaan. 

Kyllä se vahva tupakan haju oli tiukasti vaatteissani, ja repussa. Reppu piti avata tosi nopeasti ja vain sen verran että sai kirjat sieltä. Lehahtihan se haju silti. Ala-asteen loppupuolella aloin tehdä hammastahnasta ja vedestä suihkepulloon sekoituksia, jolla sain peitettyä sitä kamalaa hajua. Jos joskus tuoksuisin hyvältäkin. Tästä lapsuusajan lemuamisesta onkin jäänyt suoranainen pakkomielle hyviin tuoksuihin. Katson tarkkaan, että lasten vaatteet tuoksuvat raikkailta ja hyviltä, eikä reput ja laukut haise pahalta. Ulkokamppeita pestään useammin kuin olisi tarvetta. Eikä ne haise, ei meillä poltella lainkaan. 



Minä en ollut ainoa, joita nämä tietyt kiusasivat. Muistan nähneeni, kun yksi luokallamme ollut poika painettiin selkä seinää vasten, ja hänet pakotettiin sanomaan asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Pakotettiin valehtelemaan, heidän kuullen sanomaan, että tykkäsi minusta, vaikka asia ei suinkaan näin ollut. Eikö tämä ole täysin kaistapäistä? En tänä päivänäkään ymmärrä, mitä he halusivat valheella saavuttaa - valheella, jonka he itse tiesivät sellaiseksi. Tutkimattomat ovat kiusaajien tiet. Tämä tapahtui valvomatta, kun opettaja ei ollut tullut vielä luokkaan. Silloin tapahtui kaikenlaista.

Väsymys oli ajoittain ihan hirveä, kun takana oli uneton yö. Päässä soivat kaikki ne hiivatin Matit ja Tepot joita yön aikana oli täysillä rämpytetty. Tai sitten meillä oli ollut ryyppykaveri, jonka kanssa ensin pelattiin koiraa hyvässä hengessä. Myöhemmin yöllä tuli räkkyä, ja vieras poistui meiltä nenä veressä ja paidan napit irti. Muistan säälineeni tätä miestä, minusta hän oli mukava, vaikkakin humalassa ärsyttävä. Hän tuli aina uudelleen, ja sama kaava toistui. Ja minua väsytti. Kouluun raahatui varsinainen zombi, haisten varmaan enemmän kuin koskaan. 

Yllättävän hyviä todistukset silti olivat tähän kaikkeen nähden, viidennellä luokallakin keskiarvo oli peräti 7.9. Olisin kuitenkin tarvinnut koulunkäyntiin avustajan, sillä oli esimerkiksi matematiikan koe, josta tuli ihan puhdas nolla. En osannut digitaalisia kellonaikoja lainkaan, oliko niitä koulussa edes käyty? 

Jälkeenpäin ymmärsin, että olisin tarvinnut kokonaan uuden perheen, enkä mitään avustajaa. Läksythän olivat jatkuvasti tekemättä, ei niissä kukaan avustanut koskaan, niiden perään ei kyselty. Todistukset allekirjoitettiin, mutta eipä niistä sitten sen ihmeemmin mitään sanottu. Pettymys kai kun ei kymppejä tullutkaan. Tai sitten ei vain välitetty.



Poikamaiset vaatteet olivat päällä usein. Olivatkohan halvempia? Niitä tilattiin Ellokselta ja joskus Anttilan postimyyntikuvastostakin. En kyllä koskaan saanut sitä mitä olisin halunnut. Vihreitä collegeasuja, musta takki, poikien hanskat ja kengät, siniset verkkarit. Joskus sain jostain käytettynä tyttöjen vaatteita. Muistan pukeneeni iloissani neonpunaiset sukkahousut ja nätin hameen päälleni, sitten lähdin ylpeänä kavereille näyttämään vaatteitani. Sitten alkoi hävettämään... Ei minun tältä pidä näyttää. Kotiin mennessäni vaihdoin takaisin vihreät avaruusaiheiset collarit. Minulla olisi pitänyt olla kauniit letit. Minulla ei ollut ikinä lettejä. Tukkaani ei koskaan laitettu, ellen minä laittanut sitä itse.

Koulunkäynti oli melkoista ryteikköä ja selviytymistä väsymyksen ja pahan olon keskellä. Mutta jostain tuli kuitenkin jonkinlainen uhma kaikkea vastaan, ja kova elämänhalu. Kaikki eivät selviä koulukiusaamisesta, valitettavasti. Miksi minä selvisin? Kentien siksi, että olisin tänään kirjoittamassa jälleen näistä asioita teille. Kuka on viaton, kuka antaa tuomion, ken voi kiven ensimmäisen heittää sen?

- Meikku








Kommentit

  1. Ihan kuin omasta elämästäni kirjoitettu. Kiitos. Helpottaa tietää ettei ole yksin.

    VastaaPoista
  2. <3. oon lukenut sun blogia nyt vauvan nukutuksen lomassa varmaan 2 tuntia. Oon pahoillani kaikesta mitä oot joutunut kokemaan. Niinku iteki sanoit, ehkä koit sen kaiken että voit puhua siitä rohkeasti eteenpäin auttaen siten muita <3. Ihailen tuollaista rohkeutta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä nämä kokemukset ovat vahvistaneet siinä missä heikentäneetkin.

      Poista

Lähetä kommentti

Jätäthän terveiset hirsitalon emännälle =)

Suositut tekstit