Unien vanki


Olen käsitellyt lasisen lapsuuden aiheuttamia traumoja paljon unissa. Nykyään näen harvakseltaan painajaisia, tai muuten vain ahdistavia ja painostavia unia alkoholisti-isästäni tai traumaattisesta parisuhteestani, mutta lapsena näin usein kahta samaa unta, sekä muutamia enneunia

Lapsena nähdyistä unista toinen oli selkeästi paha uni, toinen oli tyyni, mutta kuvasti selkeästi jotain alitajunnan lukkoja. Siinä unessa minä olin altaassa, jossa oli vettä. Se oli kuin uima-allas, mutta altaan reunoilla oli köydet, kuten usein näyttelyesineiden ympärillä on. Altaan reunoilta ihmiset kurkistelivat minua veteen, kuin olisin ollut harvinainen nähtävyys jonka kaikki halusivat nähdä! Minä olin altaan pohjalla merenneitona, enkä päässyt nousemaan pintaan. Hengitin veden alla, ja katselin minua töllisteleviä ihmisiä vastaan. Unen näin hyvin useasti samanlaisena, enkä koskaan päässyt nousemaan pintaan muiden luokse.




Sittemmin aikuiseksi tultuani en ole tuota unta enää nähnyt, joten uskon sen liittyneen sen hetken vallitsevaan ympäristöön. Koin kai olevani vankina omassa kodissani, kaiken sen pahan keskellä, eikä kukaan kyennyt auttamaan, katsoivat vain. Mutta miksi vesi, symboloiko vesi alitajunnan virtaa?

Toisen unen olen nimennyt painajaisautoksi. Auto oli aina hiilenmusta henkilöauto, ja se oli vihreän rintamamiestalomme pihassa. Sen sisällä oli vaaleanpunaisiin tutuihin pukeutuneita ballerinoja, jotka tanssivat balettia. Heidän tanssiessaan, mustan auton kylkiin ilmestyi paukkuen lommoja, ja koko auton kylki eli koko ajan. Välillä auton ikkunasta saattoi tulla esiin ballerinan jalka.  

Auto edusti jotain niin käsittämättömän pelottavaa, se oli kaikkien pelkojeni ilmentymä. Jos auto joskus olikin jossain muualla kuin vihreän talomme pihassa, pyrin aina unessa piiloutumaan tai kiertämään sen kaukaa. Koskaan mitään pahaa ei tapahtunut painajaisauto-unessa, mutta se oli käsittämättömän paha uni, josta heräsin hikisenä ja sydän takoen rinnassa vimmatusti. Siinä, missä omat lapseni huutavat äitiä kurkku suorana keskellä yötä tai kömpivät viereen nähtyään painajaisia, minä käsittelin pahat uneni hiljaisuuden vallitessa ja jatkoin uniani - yksin.



Näin lapsena myös muutamia enneunia. Ensimmäisessä unessa annoin ilmapalloille nimet. Sitten tuli vappu, ja sain valtavan deja vu-kokemuksen kirjoittaessani kolmannelle pallolle nimeä, piirrettyäni ensin tussilla kasvot niille. Leikin, että ne olivat lapsiani. 

Toinen enneuneni oli uni, jossa sänkyni siirrettiin valkoiseen nurkkaan. Sitten myöhemmin tuli hetki, kun silmittömän pahoinpitelyn jälkeen muutimme kerrostalokaksioon, jossa sänkyni laitettiin valkoiseen nurkkaan. Sänky ei tosin ollut sänky, vaan 70-luvun ruskea vakosamettisohva levitettynä. Jälkeenpäin ajateltuna, liekö sattumaa, vai ovatko näkemäni unet alitajuisesti ohjanneet toimintaani, että olen antanut nimet palloille, tai halunnut sänkyni siirrettävän valkoiseen nurkkaan. Joka tapauksessa, näitäkään en ole enää vuosiin tainnut nähdä - tai en ainakaan muista nähneeni. 

Haluaisin toki ajatella omanneeni pienenä kyvyn nähdä jotain yliluonnollista. Kerran talvella olimme kaverini kanssa laskemassa pulkkamäkeä, ja kotimatkalla näimme vanhan köyryselkäisen mummon kävelemässä harmaan autiotalon tietä pitkin. Vilkaisin välillä muualle, ja uudestaan katsoin mummoon, mutta hän olikin kadonnut! Ei voinut ehtiä siinä sekunnissa kävellä talolle. Kadonneen mummon arvoitus ei ratkennut koskaan, mutta se talo on purettu jo aikapäiviä sitten. Tämä ei nyt liittynyt uniin, mutta tuli vain mieleeni.

Vielä aikuisiälläkin olen nähnyt painajaisia, yleensä tuohon vihreään taloon kohdistuen. Vaikka isäni olisi ollut unessa selvinpäin, on siinä ollut jotain määrittelemätöntä uhkaa. Eräässä unessa talon ulko-ovi oli otettu pois, ja yläkerrassa putki vuosi vettä. Vesivuodosta johtuen yläkerran lattia oli hatara ja saattoi pettää alta koska tahansa. Talo oli purkutuomion alla.



Olen viime vuosina alkanut käsittelemään myös myrskyisää nuoruuteni parisuhdetta. Siihenkin mahtui jos jonkinlaista, niin fyysistä - kuin psyykkistäkin väkivaltaa. Unissa minun on pakko olla eksäni kanssa, vaikka olen siinä aina lähdössä nykyisen mieheni luokse. Yhdessä unessa olin jopa naimisissa nykyisen mieheni kanssa, mutta jouduin jostain pakosta vielä asumaan eksäni kanssa ja pesemään hänen pyykkiään. Herätessäni olen ollut uskomattoman ahdistunut, ja vasta huomatessani olevani omassa sängyssä mieheni kuorsatessa vieressä - rauhoittunut.

Kuitenkaan isäni kuoleman jälkeen, ja blogini olemassaolon aikana en ole nähnyt yhtään painajaisunta. Ehkä minä kirjoitettuani muistoni tänne, vapautan ne taivaan tuuliin ja pääsen irti menneisyydestäni. Pala palalta. Muisto kerrallaan.

- Meikku

Oletko sinä käsitellyt traumojasi unissa? Oletko koskaan nähnyt samaa unta toistuvasti?




Kommentit

  1. Käärmeunia, käärmeitä täällä meidän talon kivijalka-asteisessa talossa joka paikka täynnä , karhu-unia, jossa karhu yrittää saada ovea auki, herään aina siihen että meinaa saada auki, ja että mieheni aina linja-autolla lähtee just vähän ennen kuin pääsen kyytiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin muuten olen nähnyt noita karhu-unia, jossa karhu jahtaa takaa. Sitten näin kerran unta, jossa vaari jahtasi moottorisahan kanssa, se oli aika pelottava. Tosin tuo vaari-uni ei ole toistunut, mutta kerran näin myös isästäni unta, että hän jahtasi pyssyn kanssa. Menin piiloon jonnekin poliisin varastoon, ja kiipesin kuormalavojen päälle korkealle. No sitten isälläni olikin jo kranaatteja.

      Poista
  2. Olin aikoinaan välirikossa isäni kanssa 9 vuotta alkoholismin ja siihen liittyvien kaikkien lieveilmiöiden takia. Varsinkin tuon ajan alkuvuosien aikana näin toistuvasti unia joissa olin väkivaltainen isääni kohtaan. Yhdessäkin unessa kahlasin syvässä hangessa ja samalla hakkasin ja haukuin isääni. Tällaista ei meidän välillä siis koskaan ole oikeasti tapahtunut. Luulen, että unien kautta selvitin niitä ajatuksia joita en voinut isäni kanssa kasvokkain selvittää. Miksi alkoholi on tärkeämpää kuin oma lapsi? Miksi minun pitää aikuisenakin ja omien pienten lasten vanhempanakin muka jaksaa sitä rumbaa ja niitä alkoholistin juttuja ja puheluita kännissä? Olisit edes kerran soittanut selvin päin ja sanonut silloin, että minä olen sinun rakas tyttäresi, eikä samaa joka kerta päissään.. Huhheijaa. Nostaa paljon ajatuksia nämä sinun tekstit kun tänään näitä aloin lukemaan. Vaikka itse olen saanut lapsuuteni viettää äidin kanssa jolla alko-ongelmaa ei ole eikä ole tarvinnut asua isän luona muutoin kuin erossa sovittuina vuoroviikonloppuina. Silti niin paljon tuttuakin näistä löytyy.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommentistasi. Kyllä unet ovat loistava ja erikoinen tapa käsitellä traumoja ja asioita ylipäänsä. Äitinikin on alkanut nähdä painajaisia vasta nyt, kun isäni on kuollut. Toisinaan tunteiden ilmaisu on kännissä paljon helpompaa kuin selvänä, vaikka se onkin raivostuttavaa. Toiset sanovat, että kännissä valehtelee tunteistaan, mutta minä sanon että monille se on keino kertoa asioita, joita ei selvin päin uskaltaisi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Jätäthän terveiset hirsitalon emännälle =)

Suositut tekstit